Ostin viikonloppuna kaksi uutta metallista söpöä laatikkoa lisää sarjaani. Toinen niistä on tämänmoinen:

Ja nyt vaan innolla odottamaan suomen toisia ja moninkertaisesti ensimmäisiä suurempia suklaafestivaaleja!

Niin ja suussa olikin sammakko, josta kuumeilu & kurkkukipu johtui. Ja ei kun napsimaan pillereitä..

Ei ole omaa tekstiä vaan tuntemattoman henkilön, jonka tekstiä hieman muokkasin omaan suuhuni sopivammaksi. Idea on tosin taidettu lainata Tapio Rautavaaralta.

HOITAJAN KORTTIPAKKA

Tapahtui eräässä sairaalassa: Oli oltu pitkään laatukoulutuksessa, ja väki alkoi väsyä. Seuraavaksi olisi ollut tauko, mutta konsultti vain jatkoi puhettaan. Ylihoitaja kehoitti hoitajia ryhdistäytymään. Kun konsultti kertoi tuloskortista, he joilla oli laatukäsikirja mukanaan,ottivat sen pyytämättä esiin.

Mutta eräällä hoitajalla ei ollut muuta kuin korttipakka, jonka hän levitti eteensä pöydälle. Ylihoitaja huomasi kortit ja sanoi:
"Sinä siellä, kortit pois."

Laatukoulutuksen jälkeen hoitaja pysäytettiin ja saatettiin johtavan ylihoitajan huoneeseen.

Johtava ylihoitaja sanoi: "Perustelkaa tekonne. Muuten saatte rangaistuksen epäsopivasta käytöksestä." Hoitaja vastasi: "Rouva johtava ylihoitaja, olen ollut laatukoulutuksessa melkein koko viikon, eikä minulla ole laatukäsikirjaa mukana, mutta toivon että ymmärrätte vilpittömän selvitykseni." Näin sanoen hoitaja aloitti kertomuksensa:

"Katsokaas, rouva johtava ylihoitaja:

Kun näen ässän muistan, että minua jatkuvasti muistutetaan siitä, että tämä sairaala on tärkein asia elämässäni.

Kakkosesta muistan, että sairaalassamme on kaksi työntekijäryhmää: johto ja ne jotka tekevät työt.

Kun näen kolmosen, ajattelen työn vaativuuden arviointia, projekteja ja hoitoisuusluokituksia, vaikka en alkuunkaan ymmärrä niitä.

Kun näen nelosen, tulevat mieleeni neljä lastani, jotka kuorossa pyytävät uusia vaatteita ja harrastusvälineitä,  mutta joita en pysty palkkani pienuuden takia heille hankkimaan .

Kun näen viitosen, ajattelen viittä kriittistä hoitajaamme, joiden määräyskirjoja ei jatkettu. Yhteensä heitä oli tosin kymmenen: viisi ymmärtäväistä jotka pelastuivat viime hetkellä, viisi tyhmää jotka pitivät kannastaan loppuun asti kiinni.

Kun näen kuutosen, tulee mieleeni ne kuusi jatkokurssia, jotka tähän toimeeni vaadittiin, mutta joilla ei ole ollut mitään vaikutusta urakehitykseeni.

Kun näen seiskan, muistan että jokaista seitsemää työpäivää kohden saan yhden vapaapäivän.

Ja kun näen kahdeksikon, ajattelen niitä kahdeksaa työntekijäämme, jotka saivat palkankorotuksen. Ne olivat sairaalan johtaja, ylilääkärit, johtava ylihoitaja ja ylihoitajat.

Kun näen yhdeksikön, tulee mieleeni potilaat, jotka tekivät minusta kirjallisen valituksen. Yhdeksän kymmenestä ei edes laittanut nimeään valitukseensa.

Kun näen kympin, mieleeni tulevat ne kymmenen minuuttia, jotka minulla on antaa aikaa yhdelle potilaalle.

Sotilas on sairaalan vahtimestari tai vaihtoehtoisesti vartija, jonka tarvitsen jotta voin tehdä työni ilman fyysistä väkivaltaa.

Ja kun näen kuningattaren, ajattelen palkanlaskijaa, joka siirtää kuukausittain rahaa tililleni, joka ynnää ikälisäni ja joka muutenkin on mukava ihminen.

Kun näen kuninkaan, numeron 13, ajattelen lomautuspäiviäni vuoden aikana, jotta kunnan talous pysyy tasapainossa.

Kun lasken yhteen korttipakan pisteet, saan tulokseksi 364; niitä on vain yksi vähemmän kuin minulla on työpäiviä vuodessa.

Kortteja on 52, yhtä monta kuin minulla on ketjutettua määräaikaista työsopimusta.

Maita on 4, yhtä monta kuin minulle on tullut tappouhkauksia viime vuonna.

Kuvakortteja on yhteensä 12, yhtä monta kuin on omia potilaita osastolla.

Kussakin maassa on 13 korttia, yhtä monta kuin sairaalassa on keskenjääneitä projekteja puolessa vuodessa.

Kuten huomaatte, rouva johtava ylihoitaja, korttipakka on minulle laatukäsikirja, tuloskortti ja CV. "

Hyvät kuulijat, tämä tarina on tosi

Tein JonnaKonnan antamaa ohjetta muunnellen tällaisen kakun. Mustikoita, valkosuklaata, liivatetta, tuoreejuustoa, sokeria.

Vähän huono kuva

Teimme juhannuksen kunniaksi Sacher-kakun. Aito resepti tietysti on salainen, mutta löysin suklaakeittokirjasta hyvän vaihtoehdon aidolle. Korvasin aprikoosihillon mieleisemmällä eli appelsiinihillolla. Hyvää oli! Seuraksi maistui vielä tuore kermavaahto ja muutama mansikkainen.

Paketti saapui. Jee! Kiitos SLY:ni!

Jännityksellä odotan ensi kuussa tapahtuvaa paljastusta :)

Muutama mielestäni todella kaunis kuva luonnon ihmeellisyyksistä:

Tuntuu että ei pysty hengittämään kun on niin kuuma. Iho on nihkeä ja päästä valuu hiki. Kuume lähestyy 38 astetta ja olo on aikas nuutunut. Miksi pitää olla näitä lämmön ääripäitä? Tositosi kylmää ja tositosi kuumaa? Kumpikaan ei sovi minulle kun elimistöllä ei ole aikomustakaan tajuta miten pitäisi käyttäytyä.

Mielikuvaharjoittelua:

Jantta- ystäväinen muisti minua mukavalla tunnustuksella:

Täytyypi kurkkia kellä tätä ei ole, ja antaa eteenpäin!

Kiiiiitos kaikille kommenteista! Ne piristävät aina.

Elokuva The Haunting in Connecticut

Kertoo teini-ikäisestä Matt`sta joka sairastaa syöpää. Perhe päättää vuokrata talon läheltä syöpähoitoklinikkaa. Talon vuokra on halpa johtuen sen synkästä menneisyydestä. Matt näkee asunnossa kaikenlaisia pelottavia ja vihamielisiä juttuja, joista muukin perhe nähtävästi saa osansa. Pikkuhiljaa Matt alkaa muuttua itsekin pelottavaksi ja on aika saada apua papilta, joka lupaa poistaa talosta riivauksen!

Matt:n tila menee huonompaan suuntaan ja arvoitukseksi jää johtuuko se manaajasta vai sairaudesta? Laittaisin rahani manaajan piikkiin, sillä muukin perhe on kuulemma vaarassa. Ehkä Matin pitäisi vaan kiskoa vähemmän niitä pameja ;)

Ihana lapsuuden laulu:

Kukkuu, kukkuu, pikkulanttu nukkuu
kellarin pimeässä nurkassa.
Hiiri se tuli ja puraisi.
Pikkulanttu naurista potkaisi.

Nauris se parkas ja nurkkahan karkas,
porkkana paineli perässä.
Sipuli se itkeä pillitti,
peruna se tilliä lohdutti.

Kaalikin suuttui ja punaiseksi muuttui,
punajuuri punotti vieressä.
Retiisi ja kukkakaali kikatti,
salaatti vain yksinänsä mökötti.

Suut meni tukkoon, kun avain kävi lukkoon,
tarhuri kurkisti ovesta.
"Ollaan me ihan kiltisti",
kasvikset yhdessä vakuutti!

USB:llä toimiva pavunlämmitin:

Aerosoli, joka saa minkä tahansa kirjan tuoksumaan uudelta. Oi ihanaa kaikki kirjastonkirjat uusina, millä saisi vain ne alleviivaukset vielä pois..

Valot silmälaseihin kiinnitettäväksi! Ei puolison häiritsemistä tai riittämätöntä lukuvaloa!

Vastaus kipeisiin korviin ja kuullokkeisiin jotka eivät pysy kun vaihtaa asentoa: Musiikkityyny!

Jättimäinen kuutio joka ilmoittaa saapuneesta postista äänellä ja valolla!

Tänään olen ollut:

- huora

- v*tun paskiainen

- läski lehmä

- Mitään osaamaton

- Kaunis mutta iso per*einen

Helsingin Sanomat kysyivät 16 lääkärin mielipidettä miten heitä tulisi hoitaa kun he eivät enää pysty siitä itse päättämään. Osalla lääkäreistä oli jo valmiina hoitotahto. Oli todella mielenkiintoista huomata, että lääkärit eivät halua tulla hoidetuksia niin kuin he hoitavat muita.

Kaikkien vastanneiden hoitotahdot olivat hyvin yhdenmukaisia. Yksilöllisyyttä, nautintoa, ei letkuruokintaa tai hoitoa vain hoitamisen vuoksi. Kaikki lääkärit toivoivat samaa, kun varmasti jokainen potilas toivoo: riittävää kivunlievitystä.

Artikkelissa haastatellut lääkärit kuitenkin tuntuvat pakoilevan hoitotahdosta keskustelua. He nimeävät ongelmaksi suuret potilashuoneet, kiertojen vähäisen määrän ja ajalliset resurssit, sekä kierroilla olevan henkilöstön määrän. Minusta kyseessä on tosiaan vain selittelystä. JOS potilas on liikuntakykyinen, on sairaalassa runsaasti tiloja jotka mahdollistavat kahden kesken keskustelun. JOS potilas on yhden hengen huoneessa, toivon lääkärin auktoriteetin riittävän ylimääräisen henkilökunnan heittämiseen ulkopuolelle. Tällä hetkellä suurimmat potilashuoneet ovat kuulemani mukaan neljälle hengelle, joten mistään kymmenpäisestä kuulijakunnasta ei ole kyse. Aikaakaan tuskin menee valtavasti enemmän, jos hetkeksi istahtaa alas ja kysyy potilaan omaa mielipidettä. No muutenkin olen sitä mieltä että lääkärikierrot ovat menneet karnevaaleiksi. Eristyshuoneeseen pakkautuu lääkäreitä, opiskelijoita, hoitajia, fysioterapeutteja jne. vaikka varmasti kaikki potilaan hoidon kannalta oleellinen tieto välittyisi yhden sairaanhoitajan ja lääkärin kirjauksien kautta.

Kuka vaan voi kirjata oman hoitotahtonsa ja sisällyttää siihen kaiken oleellisen, myös sairaanhoidon ulkopuolisen. Esimerkiksi valtuutuksen siitä, kuka saa tarvittaessa päättää hoidosta jne. Hoitotahto tulee allekirjoittaa omakätisesti ja on suositeltavaa, muttei välttämätöntä, pyytää myös kahden ei_sukulaisen todistajan allekirjoitukset. Hoitotahto tulee kirjata potilasasiakirjoihin.

Internetistä löytyy runsaasti valmiita lomakkeita esim.:

- Muistiliitto

- Exitus, oikeus arvokkaaseen kuolemaan

- Elämänlaatutestamentti

Haluan vielä laittaa tähän yhden mielestäni todella hyvän hoitotestamentin. Kyseessä 49-vuotiaan lastenlääkärin hoitotahto:

Mikäli jonain päivänä olen sellaisessa tilassa, etten voi ilmaista omaa tahtoani, haluan näin edeltä käsin ilmaista miten haluan itseäni hoidettavan:

1. Jos jostain syystä, traumasta, sairaudesta tms. johtuen menetän ennakoimattomasti tajuntani, tila pitkittyy eikä siinä ole nähtävissä toiveita paranemisesta, ei elämääni pidä yrittää pitkittää missään muodossa. Tämä merkitsee sitä, että mikäli en pysty nielemään, minua ei pidä ruokkia syöttöletkun kautta, ei myöskään suonensisäisellä nesteytyksellä. Suonensisäistä reittiä voi käyttää tarvittavaan ja riittävään kivun hoitoon. Antimikrobihoito suonen sisäisesti ei tällöin ole tarpeellista eikä suotavaa.
2. Minua hoitavien asiantuntijoiden täytyy pystyä arvioimaan tilani itsenäisesti ja objektiivisesti. Läheiseni hädän tai oman ammattini arvostuksen ei pidä vääristää tätä arviota.
3. On mahdollista, että vaikka olenkin hiljaa, voin silti kuulla. Toivon ympärilleni elämän ääniä ja musiikkia, mieluiten klassillista, rauhallista ja positiivista.
4. Mikäli vain älylliset toimintani ovat heikentyneet niin paljon, että joudun toisten holhottavaksi, tahdon että elämästäni tehtäisiin niin mukava kuin suinkin. Ruoka saa olla hyvää, mausteista ja maukasta, se voi sisältää kolesterolia ja rasvaa (esim. suklaata ja kermaa). Toivon saavani joskus myös hyvää viiniä. Konjakista en välitä, siitä saan päänsärkyä. Ympärilleni toivon kauniita, kirkkaita värejä ja rauhallista musiikkia, rakkaitteni kuvia ja ”omia” asioita.
5. Edellämainitussa tilanteessa en halua itseäni elvytettävän.
6. Elämäni sijaitsee sielussani, ei elimissäni. Mikäli mitä tahansa elintäni voidaan käyttää toisen ihmisen elämän auttamiseen, se voidaan minusta irrottaa ennen kuin minut irroitetaan erilaisista laitteista. Muuta syytä elämäni keinotekoiselle pitkittämiselle en voi löytää.
7. Koska sieluni ei sijaitse elimissäni, jäljellä olevan maallisen tomumajan voi polttaa. Muistotilaisuuteni olkoon itseni ja elämäni näköinen, iloinen ja naurava, tunteita täynnä, silloinkin kun sydän ja sisin ovat olleet hajalla.
8. Tämä tahdonilmaisuni on voimassa, mikäli en muuta ilmoita. Mikäli joskus olen tilanteessa, jossa hoitovaihtoehdot ovat vähissä mutta silti voin itse ottaa vastuun hoitoratkaistuista, teen sen silloin. Toivottomassa tilanteessa toivon pystyväni epätoivoisten yritysten sijasta nauttimaan elämän pienistä ja tärkeistä asioista niin paljon kuin se vain on mahdollista.

Liikaa huhkinut. Lihakset huutaa hoosiannaa. Auts auts. Kramppi. Au.

Mentalwearin sivuilta:

Jousimies

Astut junaan. Juna ei ole oikean elämän juna vaan kuvitteellinen juna. Sinulla on vasemmassa kädessä matkalippu ja oikeassa kädessä eväät. Katsot matkalippuasi. Siinä ei ole paikkanumeroa! Kysyt rouvalta selkäsi takana: "onko teidän lipussanne paikka merkittynä?" Rouva hymyilee ja kääntyy pois. Olet hämilläsi. Sinusta tuntuu että kaikki ei ole nyt kohdillaan. Yhtäkkiä Mies Lapista seisoo edessäsi. Hän ojentaa sinulle Kirjeen ja häviää. Pidät kirjettä samassa kädessä missä lippukin on. Olosi tuntuu sekavalta. Mikä tämä kirje on, sinä mietit. Minä sanon sinulle että kirje on viesti Tulevaisuudesta.

Yhtäkkiä pieni lapsi tulee siihen käytävälle ja tönäisee sinua. Kirje putoaa. Joku toinen lapsi ottaa sen. Miksi hän lähtee kirjeen kanssa juoksemaan? Päätät seurata lasta. Hän antaa kirjeen äidilleen. Äiti on pukeutunut mustiin. Sanot: "Kirje on minulle." Äiti katsoo sinua ja sanoo: "Tässä ei ole nimeä." Sanot: "Se annettiin minulle hetki sitten tuolla." Nainen tähän: "Sillä ei ole merkitystä enää." Hermostut. Nainen kuitenkin antaa sinulle kirjeen ja toteaa: "Tätä kirjettä ei voi kukaan omistaa." Menet ravintolavaunuun. Avaat kirjeen. Kirje alkaa näin: "Bensatankki oli melkein tyhjä kun päätin.."

Tämä kirje saa jatkoa pian. Sitä ennen ole niinkuin mitään kirjettä ei olisi olemassakaan. Ylipäänsä annan vihjeeksi kaikille tähtimerkeille tämän: oman elämän hallinta on myytti. Mikään vastaus ei löydy tulevaisuudesta sen paremmin kuin menneestäkään. Mutta seuraamalla "vihjeitä" voi löytää oikealle tielle. Jousimiehen kohdalla tähän voi lisätä kuitenkin sen, että jokin piileksii kaikkialla, kun yö ja merenkohina vihdoin sekoittuvat keskenään, sinä kuulet aamulla kaskaiden äänet kirkkaampina kuin koskaan aikaisemmin. Juuri silloin- ja vain silloin huomaat missä olet. Onko se Platanias vai Pihlajasaari, sitä en tiedä. Mutta silloin sinä näet kaiken harhattomammin kuin kukaan muu tähtimerkki koskaan.

Sisältäen:

- Ihanan kissakortin

- Kirsikoita

- Marianne-Crush

- Sokerikuorrutetta

- Valkoista suklaata

Kiiiiitos SLY:ni!

Sain mukavan tunnustuksen Tarjuskalta. Kiitos!

Antaisin tämän monellekin, mutta niin vaan moni näyttää saaneen jo tunnustuksen!

Taas on markkinoille hiipinyt iloisia (?) ja ei niin iloisia kevät lukemistoja. Molemmat seuraavista kirjoista bongasin itseasiassa Cosmopolitan-lehdestä, ja minä kun luulin että kesälukeminen olisi kevyttä;

Jenny Downham: Ennen kuin kuolen

Kun 16-vuotias Tessa saa kuulla, ettei hänen sairastaman leukemian voittamiseksi ole enää mitään tehtävissä ja elinpäivätkin alkavat vähetä, on aika tehdä to-do-lista, niinkuin lähes kaikkien muidenkin romaanien kuolevien täytyy. Luulisi että viimeisiksi viikoiksi olisi muutakin tekemistä kuin rikkoa lakia, käyttää huumeita ja harrastaa seksiä. Sitäpaitsi Tessa on sairastanut leukemiaa neljä vuotta, joten huumeiden käytön voi kuitata hyvin niillä sairaalan tarjoamilla mömmöillä.

Samalla seurataan läheisten fiiliksiä kuolevan rinnalla. Kertokeehan jos joku on lukenut, että millainen oli? Mieluullin tartun aina tositarinoihin, mutta saattaisipa tuokin mennä jos faktat eivät aivan päin mäntyä ole.

Cecelia Ahern: Suoraan sydämestä

P.S rakastan sinua- kirjan aihepiiriä sivuten, Ahern käsittelee tällä kertaa aihetta verensiirrot. Mitä kun tunteet, ajatukset, puheet siirtyvät verensiirrossa? Sitten lähdetään selvittämään että kenes verta sitä on tullut saatua. Juupajuu.

Laitetaanpas vielä yksi kirja, joka takakansitekstinsä mukaan sivuaa aihetta syäpä.

Benjamin Mee: Koti eläintarhassa

Tositarina brittiperheestä joka päättää myydä kaiken omistamansa ja ostaa lopetusuhan alla olevan eläintarhan. Mee kertoo kirjassaan mitä perheen arkeen kuuluin kahdensadan eksoottisen otuksen kanssa eläessä. Jotta aihe ei olisi liian söpö on mukana myös äiti, joka taistelee aivokasvainta vastaan.

****

Kiitos SLY:lle sain paketin tänään. Myöhemmin luvassa kuvaa, vaikka mukana ollut valkoinen suklaa menikin jo parempiin suihin..