Enkelinä toisillemme jokainen kai olla saa, enkelinä joka kotiin kuljettaa ja lohduttaa, enkelinä toisillemme vain pienen hetkisen, enkelinä voimme jakaa hetken jokaisen.
Näin eilen erästä kahden syövän selättänyttä ystävää, jonka mahassa kasvoi tällä kertaa jotain myönteisestä. Ainakin kylkiluihin tulevista potkuista päätellen! Tuntuu positiiviselta että syöpäisessä ihmisessä voi kasvaa jotain tervettä ja uutta elämää luovaa. Nyt sitten vain jännitetään koska ja minkämerkkinen vauveli vatsasta tulee.
Toinen, minua usein tukenut ihminen sai eilen viimeisen sytostaattitiputuksen. Vielä hetkinen lääkkeiden napsimista suun kautta ja sitten hän on virallisesti terve immeinen. Toki seurantaa varmasti jatketaan pitkään, mutta kovin koittelemus on varmasti nyt ohi. Jee!
Kun kuulin leukemiasta ja luuydinsiirrosta toipuneen Pekan kertovan blogissaan heille syntyvästä vauvasta, olin rehellisesti valtavan iloinen! Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen Pekka ja Jutta ovat vauvansa ansainneet. Sitten kuulin että vauvoja on kaksi, tuplaonni, ajattelin. Hetki sitten kuulin ettei toinen vauva ollut valmis tähän maailmaan. Ajattelin että mitä peetä vielä Pekan ja Jutan niskaan aietaan syytää, he olisivat todella ansainneet onnellisia asioita. Mutta niin vaan pariskunta on vahva, että osaavat surra menetettyä vauvaa, mutta myös iloita terveestä pikkuisesta. Kai siis minunkin pitää unohtaa kaikenlainen katkeruus ja suunnata ajatukset heidän tapaansa positiivisiin asioihin!
Vaikka syksy tulee ja illat pimenee on arjessa aina mukana pieniä mukavia pilkahduksia. Ja kynttilöistä saa lisää pilkahduksia, ja taskulampusta ;)
Onnea siis tätäkin kautta Piia, Laura, Pekka ja Jutta!
Masentaaharmittaa kaikki sairastaminen. Olisi joko terve tai vainaa, muttei siltä väliltä. Aina sattuu johonkin ja on kremppa jossain. Aina vaan saa jauhaa lääkkeistä, kivuista, sairauksista.
Tällä viikolla olen kiltti ihminen. En valita. En kerro vaikka olisi paha olla. Tyydyn kohtalooni. En kiukuttele vaikka kuinka sattuisi tai oksettaisi. Kuuntelen kiltisti hoitohenkilökuntaa ja suostun sokeasti heidän ehdotuksiinsa.
Terve potilas- lehden kyselyn mukaan noin 60 prosenttia suomalaisista pelkää syöpää. Vastanneiden mukaan syövässä kammottavat eniten kuolema ja kipu. Vaikka syövän hoitotulokset ovat Suomessa hyviä, pelko tuntuu olevan sitkeässä. Tosin kyselyyn vastanneista reilua kolmannesta pelottavat myös syöpähoidot. Ei mikään ihmekään jos tietää niistä yhtään mitään.
Sairastumisriskit suomalaisilla on hallussa, sillä valtaosa tiesi elintapojen vaikutuksesta sairastumisen riskiin. He ehkäisisivät syöpää tupakoimattomuudella, välttämällä liiallista alkoholin käyttöä sekä liikunnalla ja aurinkovoiteilla.
Niinhän se on, että monella on lähipiirissä tai perheessä henkilö, joka sairastaa tai on sairastanut syöpää.
Iltalehti kertoo että 50-vuotias popin kuningas joutuu The Sun-lehden mukaan operaatioon, jossa hänen ihostaan poistetaan mahdollisesti hengenvaarallisia kasvaimia.
Tähden nenästä ja rinnasta kuoritaan kerroksia pois. Kokeiden jälkeen lääkärit päättävät tarvitseeko potilas myös sädehoitoa.
Konserttijärjestäjät ilmoittivat keskiviikkona, että Jacksonin konserttia Lontoon O2 areenalla lykätään viidellä päivällä. Seuraavat kolme konserttia lykättiin ensi vuoden maaliskuulle. Järjestäjien mukaan konserttien myöhäistäminen ei johdu tähden terveydentilasta.
Sana syöpä on alunperin johdettu verbistä syödä. Syövä sairaus eli syöjä. Tottahan se on, syöpä syö sisältä, eli on syöjä. Syövästä on käytetty myös termiä ruumiinkoi.
Syöpä-sana mielletään myös muissa kielissä johonkin elävään, kuten mm. latinassa, englannissa jne. cancer on sekä syöpä että rapu.
Kuvaa klikkaamalla voit testata oletko homofobikko:
En löytänyt testiä ennakkoluuloista, joten voit testata oletko HYVÄ IHMINEN.
Käytänpäs nyt hyväksi tätä päivää kaikkien muidenkin sorrettujen puolesta. Ei saa syrjiä eikä olla ilkiä kellekään.
Faktatietoa ennakkoluuloihin syöpäläisistä:
- Syöpä ei puhkea äkillisesti, vaan on vuosia kestävä tapahtumaketju.
- Syöpä ei tartu, mutta pelko ja ennakkoluulot ovat hyvin hyvin tarttuvia tauteja!
- Syöpä ei johdu pahoista ajatuksista, ilkeistä sanoista, synneistä, tunteiden patoamisesta, eikä muustakaan vastaavasta.
- Syöpä ei ole oma syy. Vaikka on asioita jotka vähentävän syövän riskiä ja asioita jotka lisäävät sitä, silti siitä ei voi syyttää sairasta henkilöä. Vaikka kuinka eläisi kaikkien sääntöjen mukaan, voi silti sairastua.
- Suuvedet, alkoholi, eikä liiemmin muutkaan yksittäiset aineet siltään aiheuta syöpää. Katso edellinen kohta.
- Syöpäpotilaat saattavat olla kärttyisiä, murisevia, mutteivat koskaan kuitenkaan pure, ainakaan kovaa.
Taas on se aika vuodesta, jolloin latteukset pääsevät kunniaansa. On sukujuhlaa, ylioppilasjuhlaa, konfirmaatiota ja kaikenlaisia muita kokoontumisia, joissa yleensä vanhemmat naisihmiset kyselevät asioita, jotka vastaajan mielestä ei heille kuulu. Vai väitätkö ettet ole koskaan törmännyt mihinkään näistä?:
- Jokos olet miehen itsellesi löytänyt? (- Noup.)
- Olisihan se jo aika sinunkin löytää joku, ettet vaan olisi liian nirso! (Nirso mikä nirso.)
- Koskas aiotte lapsia hankkia? (- Ai tämän suvun geenejä jakaa?)
- Jännittääkö koulunaloitus? (- Ei jännittänyt ennen kuin te kaikki kukkahattutädit kysyitte asiasta)
- No mitäs teet nyt sitten koulun päätyttyä? (voi kun tietäisin)
- Mikä sinusta tulee isona? / Onko hienoa olla 8-vuotias?
Ja sokerina pohjalla isoäidin työkaverin kysymys: Jokos sulla on kuukautiset alkaneet?
Syöpä taas hyppää silmille kaikkialla. Dokumentit ja asiaohjelmat toki ovat mieleeni, mutta kun nämä oksentavat, kalpeat, kaljut fiktiiviset hahmot hyppivät silmilleni useammassa ohjelmassa, alkaa mittani täyttyä. Greyn Anatomian Izzie tekee kuolemaa, samoin Emmerdalen Alice. No sellaista se oikea elämäkin on, mutta kaipaan vain muuta(kin) draamaa ohjelmiin kuin ainainen syöpä.
Kiitos ja kumarrus kaikille jotka ikuna olette luovuttaneet verta. Se on todella suuri lahja ja yksi luovutuskerta auttaa jo monia. Soo soo teille jotka ette ole luovuttaneet verta ilman hyvää syytä. Veripalvelun sivuilla: http://www.veripalvelu.fi/ on paljon tietoa aiheesta ja todella tarkat tiedot erilaisista sairauksista ja lääkityksistä, jotka vaikuttavat veren luovuttamiseen. Sieltä löytyy myös yksinkertainen testi, mistä voit tarkistaa oletko verenluovutuskelpoinen: http://www.sovinkoluovuttajaksi.fi/
Hieman faktaa taas verensiirroista, taidan toistaa itseäni, mutta niiiin valtavan tärkeästä asiasta kyse:
Suomessa saa vuosittain n. 50 000 henkilöä verensiirron
25 % näistä menee pahalaatuisia kasvaimia (myös leukemiat) sairastavien hoitoon
11-13 % verestä tapaturmien ja vammojen hoitoon
Jokainen verensiirtoja saava potilas saa keskimäärin 8-9 luovuttajan verivalmistetta
Vuosittain yli 100 siirtoa saavia potilaita on hieman alle 1000, ja se merkitsee 0,55 % kaikista verensiirtoja saavista
Eniten verensiirtoja vuoden aikana saanut potilas on saanut hieman yli 1000 yksikköä verivalmisteita (yleensä esim. trombosyytteja siirretään 8 yksikköä (8 luovuttajan trombosyytit) kerralla
Runsaasti, eli yli 100 yksikköä verta vuosittain saavien kymmenen yleisintä diagnoosia ovat:
Akuutti myelooinen leukemia (AML)
Akuutti lymfoblastileukemia (ALL)
Akuutti monosyyttileukemia
Pitkäaikainen lymfosyyttileukemia (KLL)
Repeytynyt vatsa-aortan aneurysma
Akuutti myelomonosyyttileukemia
Pitkäaikainen myelooinen leukemia (KML)
Myelooma
Alkoholin aiheuttama maksakirroosi
Verta tarvitaan ja itse lukeudun noihin vuosittain yli 100 yksikköä verivalmisteita saaviin. Joten siksi tärkeä asia minulle!
Oikeastaan mukavuus alkoi jo perjantaina kun suuntasin kulkuni Pinetta nimiseen kauppaan. Esillä oli monenmoista kotimaista tuotetta. Esimerkiksi kermansavea, nansoa, Risto-Matti Ratiaa, Finlaysonia ja Arabiaa. Muutamia mukavia juttuja tuli mukaan ja varsinkin vatsan täydeltä ihania suklaisia tuotteita.
Lauantaina taas suuntasin auton kohti viihdekeskus Flamingoa, jossa oli verenhyytymishäiriöisille naisille tarkoitettu luento-tilaisuus. Paljon kiinnostavia kokemuksia kuulin ja hyviä asiantuntija puheenvuoroja. Kuitenkin jouduin lähtemään tilaisuudesta kesken, sillä vuorossa oli mukava blogi-tapaaminen :) Tapasin JonnaKonnan ja hänen ihanaiset lapsukaiset, sain aivan ihanan käsihoidon ja tutustuin ihonhoitotuotteisiin. Samalla maistelin upeaa, mutta myös todella maukasta kakkua ja nautin hyvästä seurasta. Sain myös aiemmin tilaamani tupperware-tuotteet mukaani. Ilta jatkui maittavalla aterialla Amarillossa.
Väsyneenä, mutta iloisena ajelin uutta mottoritietä ja sen pitkiä tunneleita kotia kohti, vasta illan jo pimetessä.
Minua niin ärsyttää kun en jaksa ja pysty tekemään asioita joita haluaisin. Elämä on tosi kurjaa, kun aina ja kaikessa täytyy pyytää apua. Harmillisen harmillista. Joskus tuntuu että ihmiset luulevat että olen vain laiska, kun pyydän tekemään tai antamaan jotain. En ole laiska olen vain kipeä ja loputtoman väsynyt. Ja yleensä pahalla päällä. Kun mikään ei onnistu, niin ei paljoa nauratakaan.
Kävin eilen kauppakeskus Skanssissa ja muuten ihan mukava paikka, mutta minuun iski täydellinen rättipoikkiväsymys :(
Kuulin taas mukavia uutisia yksityiseltä syöpäklinikalta Docratekselta: Lainaus mediuutisten sivuilta. Hyvä että jotakuta kiinnostaa syöpähoitojen jälkiseuraamukset! Tuntuu että ne asiat ovat unohtuneet täysin, eikä osata yhdistää saatua hoitoa ilmenneihin oireisiin.
Yksityine Docrates-syöpäklinikka on avannut pediatrisen jälkipoliklinikan, joka palvelee varsinaisen lapsuusiän ohittaneta entisiä lapsisyöpäpotilaita. Yhtiön tiedotteen mukaan palvelulle on tarvetta.
- Suomessa sairastuu vuosittain syöpään 150 lasta. Syöpätyypistä riippuen lapsista paranee noin 70 prosenttia, leukemiapotilaista jopa 90 prosenttia. Syöpää sairastaneita lapsia seurataan julkisen terveydenhuollon puolella noin 18-vuotiaiksi asti. Sen jälkeen ei ole järjestelmällistä yhteiskunnan luomaa hoitosysteemiä, sanoo jälkipoliklinikan johtaja, lasten veri- ja syöpätautien erikoislääkäri Liisa Hovi.
Hovin mukaan lapsipotilaat ovat kallis potilasryhmä. Jälkiseuranta olisi tärkää kaikille lapsisyöpäpotilaille myös lapsuusvuosien jälkeen, koska monilla on syövästä parantumisen jälkeenkin ongelmia, joissa heitä pitäisi auttaa.
Yle.fi kertoo että niin sanottu puoskarityöryhmä on luovuttanut tänään peruspalveluministeri Paula Risikolle raportin vaihtoehtohoidoista. Lakiin on tulossa useita vaihtoehtohoitoja rajoittavia säännöksiä, esimerkiksi hypnoosin kieltäminen.
Erittäin mielenkiintoinen aihe. Olen samaa mieltä siitä, että henkilöt jotka eivät pysty itse päättämään hoidostaan eli lapset, dementikot, vaikeasti kehitysvammaiset ja mielenterveydeltään vakavasti sairaat on hyvä huomioida kun puhutaan vaihtoehtohoidoista, mutta hei, eikös näillä kaikilla ole muihinkin asioihin huoltaja/edunvaljoja, jonka tehtävä on suojata puolustuskyvytöntä ihmistä huijauksilta? Suomi on vapaa maa ja mielestäni jokaisen oikeustoimikelpoisen aikuisen ihmisen on itse saata päättää mihin luottaa ja millä hoidattaa itseään. Laki ei saa kuin pahaa aikaiseksi. On kuin abortin kieltäminen ja noitaroviot, kun aletaan tekemään lakeja aikuisten ihmisten muka_suojelemiseksi. Kuulemma vakavia sairauksia saisi hoitaa vain yhdessä lääkärin kanssa, kuten esim. juuri syöpää. Saanhan minä muutenkin itse päättää mitä hoitoa otan vastaan ja mitä en, niin miksi se oikeus pitäisi viedä vaihtoehtohoitoja antavalta henkilöltä?
Nyt on pääsiäisen aikana nähty kaksi erilaista malleja hakevaa tositv-ohjelmaa: Erilainen huippumalli haussa (Britain's Missing Top Model) ja Suomen huippumalli haussa. Edellämainitun katsoin ihan mielenkiinnosta, sillä en uskonut sen kuitenkaan olevan sitä kaikista kaameinta sosiaalipornoa kun kerran yle on ostanut sen kanavallaan esitettäväksi. Kyseinen ohjelma on ollut mediankin suosiossa, sillä ainakin NYT ja Aamulehti kommentoivat asiaa. Aamulehti oli myös kysynyt mm. Laila Snelmannilta, Trendin päätoimittaja Elina Piriseltä ja Saimi Hoyerilta voiko vammainen olla huippumalli? Valokuvaaja Kaapo Kamu kommentoi asiaa mielestäni hieman omituisesti ko. lehdessä:
Valokuvaaja Kaapo Kamu pohtii asiaa kriittisemmin. Hän vertaa mallia laulajaan: laulajan pitäisi osata laulaa ja mallin pitäisi olla kaunis.- Jos joku sanoo, että vammainen voi olla aivan hyvin malli, niin toivon että hän vilpittömästi pitää sitä kauneuden korkeimpana huippuna eikä jeesustele.Vammaisuus ei ole synonyymi rumalle, ja Kamukin pitää upeana sitä, jos ihmisillä on erilaisia kauneuskäsityksiä.
Mielestäni ohjelma on hyvä jos ja kun se saa keskustelua aikaiseksi. Hieman minusta tuossa ohjelmassa jää sekä tuomareille että katsojille epäselväksi mitä tässä ollaan oikein hakemassa. Osa tuomareista on sitä mieltä että vamman kuuluu näkyä ja osa ei. Voiko voittaja olla siis kuuro? Olisikohan tätä asiaa pitänyt miettiä haku- ja valintavaiheessa eikä vasta nyt.. Innolla kuitenkin aion seurata ko ohjelmaa. Jos unohdit katsoa tämän ensimmäisen kuudesta jaksosta, voit suunnistaa YLE-areenaan katsomaan sen. Linkki on tuolla ylenpänä ohjelman otsikossa.
Taas kävin hammaslääkärissä. Kovin kätevää, kun väliaikainen paikka ei pysynyt edes vuorokautta. Muutenkin olo on ollut hieman ontto vähäisistä unista johtuen. Päätä särkee ja olo on heikko, onneksi pääsiäisenä saa levätä.
Vihdoin ja viimein SLY6-kierroksen viimeisen paketin kuva:
Pahoitteluni jos kuvasta puuttuu jotain, oli nimittäin niin maistuva paketti, että jotain olen saattanut ehtiä siitä jo syödä. Kortti ainakin puuttuu harmistuksekseni kuvasta. Siinä oli niin hyvä teksti, että pitääkin se vaikka skannailla jonakin päivänä koneelle.
Vielä yksi pääsiäiskuva:
Ai niin sitä piti minun vielä kirjoittaa, että nuo vedessä kuoriutuneet tiput paisuivat niin isoiksi, että oli vaikeaa saada niitä kupista pois ja nyt kun ne ovat olleen n. viikon kuivilla, ovat ne kutistuneet aika paljon. Mielenkiintoisia otuksia moiset.
Kylläpäs nyt vuodatus temppuilee ja kiusaa minua. Kiitos Leenalle huomiosta. Ensin ei koko tekstiä näkynyt blogissani ja yhtäkkiä se oli siellä useamman kerran ja nyt vielä sama teksti, samassa laatikossa kahteen kertaan. Huh!
*******
Edellisen postauksen tarinan opetus, koskaan ei saa olla noin kiire, että pitää lähteä ratapuomeja ohittamaan! Kun juna törmää tuollaisella vauhdilla kylkeen, jälki harvoin on noin siistiä. Toivotaan että tämä 26-vuotias nuorukainen muistaa sen jatkossa. Voin luvata ettei veturinkuljettaja ja konduktööri nukkuneet yötään kovin makoisasti!
Mutta miksi ihmeessä olin Alavuudessa tai Ähtärissä? Eläimiä ei näkynyt kummemmin eikä Keskistäkään, vaikka kyläkauppa junan ikkunasta näkyikin. Olin nimittäin tukihenkilöiden työnohjauksessa ja oli ihana nähdä niin monta tukaria ja kuulla heidän kuulumisiaan. Oli mahtavaa kuulla miten nuoret ihmiset jaksavat vierailla jopa viikottain lasten syöpäosastoilla, vastailla huolestuneisiin sähköposteihin ja tukea monin muin tavoin syöpää sairastavia lapsia ja nuoria.
Toisaalta sitten taas itse huomasin kuinka paljon minulla vieläkin on fyysisiä rajoituksia ja heikkouksia. Toiset olivat edenneet elämässä: opiskelleet, menneet naimisiin saaneet lapsia. Ja minä vain junnaan kipuineni paikallani. Viikonlopun ohjelma matkoineen oli minulle myös niin rankka, että olin kuumeessa lähes koko lauantai-päivän ja muutenkin kipulääkkeitä meni enemmän kuin laki sallii. Tulomatkan sitten nukuin junassa ja toivoin sulavaa matkaa.
Tänään käväisin hammaslääkärissä ja tällä kertaa ei vastaanotto ollut niin yrmeää kuin viimeksi. Nyt vain suu on kipeä ja pysyihän se väliaikainen paikkakin peräti neljä tuntia. Silloin nimittäin syömään pehmoista vehnäpaahtoleipää. Huomenna, tai oikeastaan siis jo tänään tiistaina pitää yrittää ehtiä soittaa ja mahdollisesti käydä hammaslääkärissä. Kaikki muu on siis se, että olen nyt ja seuraavat kaksi yötä samoin töissä ja huomenna ja torstaina on vielä koulua. Tuli hampaan hajoaminen hiukan pahaan väliin, kun nukkuakin pitäisi. Huh huh!
On ihanaa lukea miten me suomalaiset olemme jakaneet iloa ympäri maailmaa. Moni varmasti on tehnyt sen joululahjaksi jollekin läheiselleen. Nyt ovat kaikki niin pehmeät kuin kovatkin paketit päässeet perille! Ajatelkaa sitä iloa mitä voi tuottaa esimerkiksi 50 760 vihkoa ja saman verran kyniä, 54 000 pussia suola-sokeri seosta nestehukkaan, 4560 kappaletta energiakeksejä aliravitsemuksen hoitoon tai 2260 palloa tai muuta vapaa-ajan välinettä.
Jos miettii, kuinka paljon viikossa kullakin menee johonkin ei_niin_tärkeään tai jopa turhaan ja miten sillä saisi tuettua jotain pientä tai hieman suurempaakin hädässä elävää.En voi pelastaa koko maailmaa, mutta voin olla osallisena sen ihmisten auttamisessa. Ajatelkaa nyt vaikkapa 16 euroa. Mitä sillä todellisuudessa voi ostaa, yhden lapsityövoimalla tehdyn paidan henkasta&maukasta, muutaman pokkarin kirjakaupasta, yksi annos perheravintolassa tai 50 tulirokkorokotusta ja niiden kylmäsäilytyslaatikon. Vaikea valinta.
Miksi tämä asia nyt juuri tuli mieleeni? Koska luin loistavasta tempauksesta, jossa ravintoloita pyydetään mukaan tuottamaan hädänalaisille lapsille puhdasta vettä. Aloin etsiä tietoa internetistä, mutta harmikseni huomasin että ko. tempaus kohdistuu vain pääkaupunkiseutuun. Olisiko lukijoissa joku, jolla olisi aikaa/energiaa seuraavaan: Vesi tekee hyvää!
Minulla on ollut niin kovaa puurtamista erään vallan epämiellyttävän kirjallisen tuotoksen parissa, etten ole blogiinikaan ehtinyt. Ennen näkemättömän hirveää! Mutta nyt se on toivottavasti takana.
Juutuin äsken lukemaan mielenkiintoista blogia kirjojen ihmeellisestä maailmasta: http://kirja-blogi.livejournal.com/ Tuonne varmasti palaan jatkossakin. Jouduin tosin luomaan LiveJournal-tunnuksen, josta taas en ymmärrä hölkäsen pöläystä.
Suu voi hyvin kiitos kysymästä. Lääke siis tehoaa, ainakin niin kauan kun sitä syö. Jos nyt ei tällä mene ohitse kyseinen vaiva, täytyy jatkossa harkita samantyyppisen lääkkeen, mutta miedomman päivittäistä käyttöä.
Käväisin torstaina allergialääkärin pakeilla, kun nyt kuukauden verran minua on vaivannut erittäin epämiellyttävä yhtäkkisesti lehahteleva urtikaria eli nokkosrokko. Paukamat saattavat ilmestyä lähes mihin vaan, rintaan, käteen, sormiin. Olen tarkkaillut mahdollista pakkasihottumaa, kosketusihottumaa ja kaikkea syömääni. Ensin epäilin oireiden johtuvan kourakaupalla syödyistä M&M-karkeista. Minulla on niihin nimittäin valtava himo ja ei ole kauaakaan kun ne tulivat markkinoille. Toinen mitä olen litrakaupalla kuluttanut on eksoottiset mehut: kolmen hedelmän- mehu ja karpalo-vadelma mehu. Molemmat ovat oikeastaan olleet ainoita jotka ovat maistuneet. Suussa kun on maistunut jatkuvasti pahalta. Kun minkään näistä rajoittaminen ei auttanut ihottumaan, painuin allergialääkärille, joka oli sitä mieltä ettei kyseessä ole allergia ja tuhlasinpa sitten 170 e verikokeisiin, joissa uskoin tutkittavan allergia-juttuja, mutta joissa tutkittiinkin samoja asioita kuin lähes viikottain tyksissä. Kiiitoos. Olisi lääkäri voinut kertoa ettei suostunut pyyntööni verestä tehtäviin allergiatesteihin, eikä vaan naputella lähetettä koneelle. Kun vihdoin ja viimein pitkän odottelun jälkeen pääsin luovuttamaan rakasta vähäistä vertani, en enää jaksanut kysellä mitä ja miksi ja koska. Eilen sitten lääkäri soitti ja ihmetteli verikokeitani, sanoin että olin varoittanut sairastavani verisairautta, mutta ei hän niitä arvoja ihmetellyt vaan kaikkia muita. Jaahas. Ei siis muuta apua kuin halvemmalla rasvaa apteekista ja allergialääkettä naamaan tarvittaessa. (lääkärin määräys tosin oli vähintään kuukausi) Otin siis määrättyä lääkettä kahtena iltana ja urtikariaa *koputtaa puuta* ei ole kolmeen päivään näkynyt...
Huomenna sairaalapäivä. Hirvittää. Ärsyttää.
Itseasiassa minun piti tulla kertomaan kirjasta Vaimo kävi lääkärissä, mutta mielestäni olen siitä jo kirjoittanut. En vain löydä tekstiä mistään. Kirja on ihastuttava ja vihastuttava ja kammoksuttava. Ihastuttavaa on se suoruus. Vihastuttavaa, mutta ymmärrettävää on miehen yöjuoksut ja pettämiset. Kammoksuttavaa on se eutanasian toteutus, kun ihminen ei millään meinaa kuolla.
En muista kerroinko teille, että etsin Lance Armstrongin kirjaa: Ei ainoastaan pyöräilystä? No sain sen huudettua huuto.netistä muutama viikko sitten ja olen sitä kahlannut kera Komissario Palmun. Kiitos sille ystäväiselle joka esitteli minulle Komissarion, vaihtelua aina samantyyppisiin dekkareihin.
Ai niin luin myös elämäni ensimmäisen Jokisen Komissario Koskisen, Mansesta. Äiti serkku, herra Koskinen, on aina minulle sitä kehunut, joten valitsin kirjan joka on saanut jopa kaksi arvostettua palkinto: Vuoden johtolanka 2002 ja muistaakseni joku vammaistenvuoden- palkinto, jota en millään nyt löydä. Luin siitä Tukilinja-lehdestä aikoja sitten. Kirjassa siis tapahtuu murha vammaisten palvelutalossa.
Jalat särkee niin että leikkaan ne kohta irti. Ne tikkuilevat. Niin sitä itse kutsun, siis kihelmöivät tuskaisesti. Eilen kyllä peukalotkin tikkuilivat kovasti, joten onhan tämä parannusta, että vain jalkoja särkee...
Suussa on sammasta. On jo ollut melkein viikon. Kipeää. Kotona ei ole siihen tarpeeksi lääkettä, terkkariin ei päässyt, TYKS:ssä ottivat soittopyynnön ja yksityisellä maksaa n. 60 e se että sanon mulla on taas sammas, saanko siihen flukonatsolia 10 vuorokauden kuurin. Kiitos ja moi.
Katsoin yle:n elävästä arkistosta dokumentin osasto 10 ;stä ja kyllä se sellaista kidutusta näytti olevan, että kädet saa kyynärpäitä myöten laittaa ristiin että 2000-luvulla sairastuin.
Eipä ole tuo tehtävä edistynyt. Aina kun avaan kyseisen tiedoston, alkaa masentaa ne ekat kysymykset. Pitäisi siirtää koko tehtävä Wordiin ja poistaa alkukysymykset. Pohtia muuhun asiaan liittyviä kysymyksiä.
Nyt on kaksi päivää mennyt pelkästään makoiluksi. Harmittaa. Olo on kuitenkin ollut todella hutera. Nytkin viime yönä heräsin kamalaan päänsärkyyn, joten tämäkin päivä alkoi huterasti. Toivottavasti olo tästä alkaa parantua. Pitäisi ehtiä tehdä noita salaisia paketteja, maksaa laskuja, laittaa vakuutusyhtiöön kuitteja ja tehdä tuota harmittavaa tehtävää. Murr.
En osaa käyttää tätä uutta vuodatusta. Toisaalta jatkuvasti tulee uusia ominaisuuksia ts. esimerkiksi tuon sarjakuvan liittämiseen jouduin etsimään html-koodituksen, mutta nyt tuohon ylle on tullut imagelink-nappi.
Täällä suunnalla on voitu ihan hyvin. Vouluinen tappava vatsakipu alkoi noin viikossa helpottaa. Suun ja nenän limakalvot vuosivat verta myös noin viikon, mutta nekin helpottivat hyvillä paikallishoidoilla. Näytin vaan ihan Karalahden tuomioon johtaneelta kuvalta Bepanthenit nenästä pursuten :) Nyt on taas suu rikki, mutta toivotaan että helpottaa.
Töissä ehdin olemaan kaksi yötä. Ihan virkistävää ja sopivan kevyttä minulle. Yövuoroja joissa pääpaino on voinnin seurannalla jne.
Eilen askartelin kalenteria itselleni, kun en ole ehtinyt ostamaan. Sain tammikuun ja helmikuun valmiiksi. Kuvia tulossa kunhan kamera löytyy ja sen siirtokaapelikin muuten. Ostin myös syntymäpäivärahoilla itselleni Kenwoodin yleiskoneen ja olen aivan ihastuksissa siihen. Vaikea oli kyllä löytää sopivanlainen. Kävin kahdessa veikonkoneessa, kahdessa expertissä, kahdessa markantalossa, yhdessä gigantissa ja yhdessä mustassapörssissä! Lopulta löysin sopivan kodin anttilasta. Halusin koneen jolla saa tehtyä ranskiksia JA leivottua. Tuntui olevan mahdoton yhtälö. Aina oli jokotai tai ko. laitteet loppu jne. Toivoin vielä kovasti metallikulhoa ja senkin sain onneksi koneeseen. Eilen suruttelin vehkeellä suklaamuffinsseja. Nam!
Minusta on ihanaa että Liettuan Tall Ships Races toivottaa minut tervetulleeksi omalla äidinkielelläni. Muutama virhe tekstissä on, mutta ainahan ei voi voittaa.
Rakkaat herrat ja rouvat,
Vuonna 2009 heinäkuun 31 – elokuun 3 päivinä Liettuan satamakaupunki – Klaipėda kutsuu seurata sadunhohteisen isojen purjelaivojen regatan „The Tall Ships’ Races Baltic 2009“ kiillotuksen juhlat. (On 31 July - 3 August 2009 the Lithuanian port of Klaipeda invites to watch the finish celebration of the legendary regatta of the tall ships „The Tall Ships’ Races Baltic 2009“.)
Heinäkuun alussa se alkaa Puolan kaupungissa Gdyniassa, „The Tall Ships’ Races Baltic 2009“ – regatta vierailee Venäjän Pietarin ja Suomen sataman Turussa, sitten tulee käymään Klaipėdassa, jossa kaupungin vieraita ja klaipėdalaisia odottavat vaikuttavat tapahtumat.
Kunnes laivat kilpailevat meressä, Klaipėdan satamassa 4 päivää tapahtuu Liettuan kulttuurin esittelyt. Tärkeimmät regatan tapahtumat purjelaivojen varten on avajaisten juhla, laivojen vierailu, miehistöjen paraati, kapteenien juhla, miehistöjen ilta, konsertteja, urheilukilpailuja, retkejä, vastaanottoja laivoissa. Muuten yrityksillä, jolla on halu ja kiinnostus, on mahdollisuus järjestää yksinomaisia huvituksia A - luokan laivojen kannen alla. (the exclusive receptions on board the ships of Class A)
„The Tall Ships’ Races“ – tapahtumien mahtipontisuus on Purjeiden paraatit, tuhansia ihmisiä voivat seurata sen satamalaiturissa, Klaipėdan kaupungin uimarannoissa - Melnrageessa ja Smiltyneessa. Liettuan tasavallan sotalaivasta maan Presidentti Valdas Adamkus ottaa vastaan regatan purjelaivojen kunnialaukauksia. (Republic of Lithuania Valdas Adamkus, President of the country will receive the salutes of the tall ships of regatta.)
Säilyttäen meren perinteitä, Klaipėdan kaupunki jo enemmän kuin 50 vuotta heinäkuussa järjestää Merijuhlat. Se on isoin kaupunkijuhla koko Liettuassa, jossa osallistuu satoja tuhansia vieraita Liettuasta ja naapurimaista. Vuonna 2009 Merijuhlat sattuvat samaan aikaan „The Tall Ships’ Races Baltic 2009“ - regatan kiillotuksen kanssa. Vuonna 2009 Liettua myös mainitsee tuhat vuotta siitä, kun Liettuan nimi ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä oli mainittu. 100 erilaisten kokojen purjelaivojen ja miehistöjen tulo Klaipėdan satamaan on isoin Tuhat- vuotta muistojuhlan tapahtuma Liettuan lännessä.
Klaipėdan kaupungissa silloin tapaatte paljon nuorisoa – regatan järjestäjä „Sail Training International“ (STI) säännöissä on mainittu, että puoli miehistöä sisältää nuoriso 15 vuotta lähtien ja 25 saakka. Juhlava ilmapiiri kestää 4 päivää Liettuan satamakaupungissa ja se on maan jokaisen vieraan paras muisto kesästä vuonna 2009.
Nähdään Klaipėdassa! Liettualaisten vieraanvaraisuus, Klaipėda kaupungin arkkitehtuuri sekä kauneus, Liettuan Itämeren uintirannat odottavat Teitä.
Myrkytystietokeskus varoittaa juomasta Shellin sinistä
lasinpesunestetiivistettä. Kolme ihmistä on joutunut Meilahden sairaalaan
hoidettavaksi juotuaan etyleeniglykolia sisältävää ainetta.
Päihteiden väärinkäyttäjät saattavat rinnastaa Shellin lasinpesunesteen
eräisiin muihin käyttämiinsä lasinpesunesteisiin, jotka sisältävät vain
denaturoitua etanolia. Etyleeniglykolin vuoksi kyseinen tiiviste voi
kuitenkin jo litran pullon annoksena olla hengenvaarallinen aikuiselle.
Pakkauksessa ei ole merkintää myrkyllisyydestä, koska nykyiset lait eivät
sitä vaadi.
Vakavan myrkytyksen saaneet Meilahden potilaat olivat juoneet ainetta jopa
kaksi pullollista.
YLE Uutiset
Eli nyt sitten pitää siirtyä muiden huoltiksien juomiin ?!
Onkos tuo kommentointi täällä jotenkin rikki? Moni sanonut ettei saa nimeään. Kertokaas mulle jos huomaatte. Onko pohjasta riippuvainen?
Peikkotyttö, en löytänyt (keksinyt) blogisi osoitetta. Mielelläni toki neuvon! Eli kirjoitat joko blogin nimen tai sitten vain sen osoitteen ihan tavallisesti tuonne laatikkoon (lisää laatikko jne) ja sitten maalaat/mustaat tuon kirjoittamasi sanan ja painat tuosta yltä tuota maapallonkuvaa. Siihen tulee kenttä johon kirjoitat blogin osoitteen ja näin on linkitys valmis :)
Kiitos Tittiinalle ihanasta paketista! Ikävä kyllä kaunis itsetehty kortti jäi kuvasta pois. Täytyypi kuvata se erikseen. Olenkin miettinyt tuollaisen muotin ostamista itse. Joten kiitos!!
- Enkelikynttilä suojaamaan - Suklaatia nam - Muotti pipareille ja pikkuleiville (tai montahan tuossa on :D) - Kaunis kortti
Päätinpä perjantai-iltana lähteä ystäväni kanssa romanttiselle retkelle katsomaan joulutähtiä tähtitornin kaukoputkella. Kun vihdoin ja viimein navigaattorin ja oman muistini avulla löysimme paikalle, setä paikanpäällä totesi ettei nyt voi katsoa tähtiä. Liikaa pilviä. Kävimme kuitenkin katsomassa hienoa isoa kaukoputkea. Tähdet jäivät näkemättä, mutta mukavaa oli :)
Aiemmassa viestissäni oleva kuva on päästäni otettu magneettikuva. Minusta se oli niin hauska, että päätin laittaa sen tännekin ihmeteltäväksi.
Eilen tuli kakkoselta valtavan koskettava ja surullinen ohjelma. Neljän
lapsen 31-vuotias äiti valmistautui omaan kuolemaansa. Itku tuli moneen
otteeseen, kun he kävivät valitsemassa arkkua jne.
Ohjelma tulee uusintana:
Tiistaina 16.12.2008 TV2 kello 22.55 Kun
oma kuolema lähestyy, on paljon tehtävää. Osa jättää jälkeensä
kaaoksen, toiset valmistavat läheisensä kuoleman jälkeiseen elämään.
Kaikenlaisia, pieniä ja suuria, ympäri maailmaa. Mutta myös täällä kotosuomessa, joka päivä. Vuosittain lähes 5000 ihmistä kokee perheväkivaltaa. Muista että sinäkin voit, ja sinut pitää, puuttua asiaan. Muista ettei perheväkivalta ole koskaan yksityisasia. Jokainen tekijä ja jokainen uhri ovat jonkun siskoja, veliä, äitejä, isiä, ystäviä, tuttuja. Kaikki osapuolet tarvitsevat apua! Tönäisyn päässä tragediasta
... itse havahduin sotalennokkien (lentävien sotajuttujen) pörräämiseen ja säikähdin toden teolla. Olivat vaan matkalla Turkuun paraatiin, ei sen pahempaa.
Lukemista itsenäisyyspäivään tarjoaa Remes, ajankohtaisella kirjallaan:
Ylen
Hyvän järjestämän Nenäpäivän tuotto kanavoidaan Suomen yhdeksän
merkittävimmän avustusjärjestön kautta kehitysyhteistyöprojekteihin
Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.
Ylen Hyvässä ovat mukana Punainen Risti, Kirkon Ulkomaanapu, Suomen
UNICEF, Pelastakaa Lapset, Plan Suomi Säätiö, Suomen Lähetysseura, Fida
International, Kansainvälinen Solidaarisuussäätiö, Suomen
Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus (SASK) ja YLE.
Avustusjärjestöjen kautta Nenäpäivän keräystuotto käytetään lasten
koulutukseen, perheiden ja yhteisöjen vahvistamiseen sekä terveyden ja
hyvinvoinnin edistämiseen Etiopiassa, Keniassa, Somaliassa,
Nepalissa, Sierra Leonessa ja Hondurasissa.
Projektit, joita varoilla tuetaan, ovat kestävää kehitystä edistäviä, pitkäjänteisiä hankkeita.
Varoja kanavoidaan myös brittiläisen yhteistyökumppanimme Comic Reliefin kautta HIV- ja aids-työhön Afrikassa.
HIV/aids on Afrikan vaikeimpia haasteita ja suurin yksittäinen uhka
kehitykselle. Suomen Nenäpäivänä kerätyillä varoilla tuetaan Comic
Reliefin kautta sellaisia projekteja, jotka huolehtivat vanhempansa
aidsille menettäneistä lapsista, tarjoavat tukea HIV/aidsin kanssa
eläville ja sen leimaamille ihmisille ja valistavat HIV/aidsista
nuorille.
En muuten ensimmäinen isänpäivä ilman isää. Edes paperilla. Vasta äsken huomasin moisen. Olenkohan koskaan tehnyt isälle korttia tai lahjaa? Ukille ainakin, niin tänäkin vuonna. Ukki on onneksi kylässä ja sain antaa kortin itse, enkä lähettää.
Mä olen taaaaas kerran kamalan surullinen ja pahalla päällä ja itkuinen. Mä en tosiaan tajua mitä ihmettä keksin piristämään itseäni. Tätä surustusta ja jatkuvaa itkemistä on jatkunut jo viikon. Ei huvita mikään, harmittaa vaan.
Sain Beckin masennusseulasta 35 pistettä. Aika hyvin. Joskus negatiivinenkin on positiivista, hiv testissä ;)
...kyseli mistä minä tykkään. Ja kun en millään osaa vastata enemmän kuin blogissani on laatikoissa listattuna ja yleisesti täällä blogissa pölöttelen.
Ei iskeemisiä leesioita, ei demyelinisoivaan sairauteen viittaavaa eikä neoplasioihin viittavaa. Kammiot kuten myös kortikaaliset ja basaaliset likvortilat säännölliset. Basaaligangliot normaalit. Takakuopan rakenteet säännölliset.
Pääsi todellakin pysyi paikallaan melkein kuin naulittuna, maksimiliikahdus jäi alle 2,5 mm, eli komeasti alle sallitun rajan!
Oli synkkä ja myrskyinen yö, ainakin täällä Halikon metsissä. Tuuli puhaltaa niin että välillä pitää ikkunasta katsoa onko auto enää pihassa. Kaamea keli. Sade ropisee ja tuuli vinkuu. Kokoajan olen valittanut että nukuttaa, no nyt väsyttää, mutta nukkumisesta ei tule mitään. Onpa kätevää ;)
No limua riittää ja netin maailma on ihmeellinen. Tänään siis aion lekotella vain kotosalla. Ja siivota. Ja käydä kaupassa. Ja pestä pyykkiä. Mutta siis nämä ovat ainoat puuhat, eivät puuhat kaiken muun lisäksi. Mikä on suorastaan valtavan mukavaa.
Innolla olen mukana tuossa Salainen Leivontaystävä 5 - kierroksessa, jossa säännöt ovat tiukat ja ohjeet hieman erilaiset. Paketit olen jo pakannut. Hieman tulee hinnassa ongelmia: paketin tulisi olla 8 e + postarit ja esim. yksi koristelukynä on jo kymmenisen euroa. Ja onhan pakettiin muutakin mukava laittaa kuin se yksi pursotus/koristelukynä. No toivotaan pakettien olevan mieluisia.
Kivoja kirjoja lukemassa. Salaisen kirjaystävän lähettämää Vaimo kävi lääkärissä ja sen vastapainoksi Liza Marklundin uusinta: Paikka auringossa (Plats i solen). Taidankin siispä siirtyä kirjojen ääreen. Kello on 5.20. Kuitti :)
Oulusta palasin tosiaan sunnuntaina. Vaikka reissussa tuli nukuttua suhteellisen vähän, ei tämä unen määrä silti tunnu normaalilta. Nukkuisin päivät ympäri jos vain saisin. Tuntuu että jossain vaiheessa mainitsemani uusi lääke aiheuttaa tuota. Kun lääkärille tästä valitin hän antoi luvan jakaa lääkkeen kahteen ottokertaan (molemmat kuitenkin illassa), no mitähän hyötyä siitä olisi? Edelleen olen loputtoman väsynyt ja surullinen. Voimattomuus ja väsymys harmittavat niiiiin kovasti. Ei mitään tee mieli tehdä, paitsi nukkua. Ja siitäkin sitten tuntee huonoa omaatuntoa.
Hammaskin aivan mätä. Särkee. Julkinen terveydenhuolto jotenkin mokannut sen hoidon vuosia sitten ja nyt alkoi vaivaamaan. Toivotaan että saan kuitenkin hampaan pitää.
Lonkka kuvattu ja siellä jotain uusia muutoksia. Kiitos maailma.
Maksaa odotti 10 ihmistä Maksaa ja munuaisia 1 ihminen Sydäntä 9 ihmistä Sydäntä ja keuhkoa 1 ihminen Molempia keuhkoja 7 ihmistä Haiman saarekesoluja 1 ihminen Munuaista 390 ihmistä, joista 10-15 lapsia.
Joka vuosi useampi kymmenen ihmistä kuolee odottaessaan elintä.
Vuonna 2007 Suomessa tehtiin yhteensä 259 elinsiirtoa:
- 173 munuaisensiirtoa - 53 maksansiirtoa - 18 sydämensiirtoa - 11 keuhkonsiirtoa - 4 blokki (sydänkeuhko) siirtoa
Siirroista 22
tehtiin lapsille, mukana maamme ensimmäinen lapsen sydänkeuhkosiirto.
Suolensiirrossa
ensimmäinen potilas, 2-vuotias lapsi laitettiin syksyllä 2007
siirtolistalle odottamaan kombinoitua maksan ja suolen siirtoa. (Ikävä kyllä Solja menehtyi muutama kuukausi sitten, ennen kuin siirtoon sopivia elimiä löytyi)
MUISTA! Elinluovutuskortin allekirjoittamista harkitsevan ei tarvitse itse kantaa huolta siitä, kelpaavatko hänen elimensä. Mahdollisen elinluovuttajan elinten soveltuvuuden arvioivat lääkärit. Elinluovuttaja voi olla yli 60-vuotiaskin ja sarveiskalvonluovuttaja jopa 80-vuotias.
Nyt on äänestetty. Oli kyllä aika ihmeellistä puuhaa. Ensin jaettiin äänestysliput sekä äänestettiin ja sitten vasta alettiin kysellä äänioikeutta. Äiti on opettanut ettei mitään virallista saa kirjoittaa lyijykynällä, paitsi sitten äänestyslipun, kai. Se taas survottiin kirjekuorenkirjekuoren kirjekuoreen. Okei. Meniköhän se ääni minnekään...
SKY:lleni (jänskäää!) vastaus ja samalla kaikille muillekin tiedoksi, jotka minua ovat kenties postitse, kirjekyyhkyllä, savumerkein, pullopostilla tahi muilla tavoin kotoani tavoitelleet. Olen livokassa hienossa linnassa, tai ainakin sen juurella ja palainen vasta sunnuntaina.
Kyseessä siis ratsastusterapia. Ratsastajana Veikka-poika, ja ratsuna Pony-poni. Minua kyllä hiukan pelotti kun poni on niin suuri, mutta kun näin hevoset Papan ja Kertun kärkkymässä leipää tuntui että aikas pieni minä olen.
Olen ollut koko päivän surullinen, katkera, itkuinen ja pahalla päällä. Syitä on varmasti monia, mutta osansa vihastani ovat saaneet varmasti lähimmäiseni. Heille anteeksipyyntö.
- Kuulin eilen että SYLVA ry:n pitkäaikainen tukihenkilö ja ystäväni on hävinnyt taistelun syöpää vastaan. - En ole kuullut Saukkosen Tiinasta pihaustakaan. - Jouduin aloittamaan taas uuden lääkkeen ja se väsyttää niin että hermot menee. - Joudun luopumaan rakastamastani ja mieluisasta työstä, sillä en vain jaksa fyysisesti. - Opettaja, jota arvostin ja jonka luulin olevan puolellani valitti poissaoloistani opiskeluissa. - Minusta ei ole mitään hyötyä, iloa, tarvetta.
.... ja luin surullisen tarinan pienestä taistelijasta Timothéesta.
Usein kun kerron tai puhun sairaudestani jollekin, nousee monelle mieleen yksi kysymys. Miten sairastunut haluaisi että häntä kohdeltaisiin? Tietenkään en voi tai voisi vastata kuin omalta kohdaltani, joten neuvon kysymään sairastuneelta reippaasti tai yksinkertaisesti tarjoamaan apuaan niin, että sairastuneen on kuitenkin niin halutessaan helppo siitä kieltäytyä.
Mutta mitä minä haluan tai olen halunnut ystäviltäni? Paha mennä sanomaan. En lainkaan tiedä. Minusta olisi hienoa sanoa, ja toisaalta siinä on totuuttakin, etten kaipaa kuin sitä samaa ja samanlaista vanhaa ystävyyttä en mitään ihmetekoja. Mutta mitäs kun kaipaankin? Mielelläni ystävä saisi olla ajatustenlukija.
Pitää olla kiinnostunut sairaudestani ja minusta, muttei saa urkkia, kysellä liikaa, pölöttää vain siitä asiasta eikä varsinkaan kysyä tyh-mi-ä.
Pitää osata auttaa, muttei saa kohdella kuin vajaälyistä eikä hyysätä.
Pitää kertoa omasta elämästään ja murheistaan aivan niinkuin ennen, muttei saa leuhkia sillä kuinka hyvin menee.
Yritä siinä sitten olla!
Itse toivon ystävältä että saan kertoa kun minua huolestuttaa, saan puhua kun haluan ja kuuntelet minua. Jaat edelleen kanssani omat ilosi ja surusi. Ojennat vaivihkaa kätesi kun en enää jaksa, nappaat painavan kassin käteesi. Lohdutat, rakastat ja hulluttelet!
Se on ai-van valtava. Ja täynnä tavaraa. Siis häh, ihan mielettömästi kaikkea ai-van ihanaa. Olen ihan sekaisin. Voi että kun ihania juttuloita :) Kiitos kiitos kiitos Jossu!
Olet kuin kevytjuusto, rationaalinen ja sinusta on helppo pitää. Pohdit ja puntaroit tarkoin tekemisiäsi ja sanomisiasi. Et kuitenkaan pidä mielipiteistäsi vakan alla, vaan sanot ne reippaasti, kunhan olet saanut ensin miettiä rauhassa. Sinulla on paljon ystäviä ja vietät vapaa-aikasi heidän kanssaan touhutessa. Välillä hurahdat asioihin ja uusiin harrastuksiin, mutta palaat taas lopulta omaan ruotuusi. Elämä on oikeastaan aika kivaa, eikö?
Tänään ykköseltä kello 21.00 Kotikatsomo: Broidit.
Wiki kertoo leffasta: Broidit on vuonna 2003 valmistunut suomalainen draamaelokuva, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Esa Illi.
Samilla
ja hänen pikkuveljellään Jonilla on noin 15 vuoden ikäero ja täysin
erilaiset näkemykset elämästä. Leukemiaa sairastava Joni asuu Pärnussa,
Virossa tyttöystävänsä kanssa. Joni tulee kuitenkin käymään Suomessa
testeissä, minkä jälkeen hän lähtee takaisin Viroon. Myöhemmin Sami saa
kuulla sairaalasta, että Jonin sairaus on vakavoitunut. Sami lähtee
Viroon etsimään Jonia ja saamaan hänet Suomeen sairaalaan.
Keskiviikko 27.8. TV2 klo 22.00
Uusintana:
Tiistaina 2.9. klo 15.20
Inhimillinen tekijä Välitilinpäätös.
Syöpä ei kysynyt lupaa, kun pienen pojan äiti sairastui rintasyöpään ja
kiireinen diplomaatti sai imukudossyövän. Anne Flinkkilän vieraana
Minna Rajala, Kristiina Helenius ja syöpätutkija Sirpa Jalkanen.
Synttäreitä vietti Siiri Suhonen, ja Ossur-Possur-lumileopardi. Muumillakin kuulemma on näillä main synttärit. Kuva-arvaukseenkin on tullut oikeita vastauksia. Kyseessä siis munakas/pannukakku/lettu-muotti. Silikoninen muotti pannulle ja taikina/muna keskelle ja paistelemaan. Lopuksi vielä molemmin puolin ilman muottia, kunhan on jähmettynyt. Vekkuli keksintö!
Mitä tehtäis? -Sika pestäis
Mikä sika? -Maasika
Mikä maa? -Isänmaa
Mikä isä? -Taivaan isä
Mikä taivas? -Enkelitaivas
Mikä enkeli? -Musta enkeli
Mikä musta? -Pikimusta
Mikä piki? -Suutarin piki
Mikä suutari? -Kenkäsuutari
Mikä kenkä? -Puolikenkä
Mikä puoli? -Takapuoli!
Olen myös luulosairas. Päätä särkee jatkuvasti, vaikka hyvät silmälasit on, hartiat eivät ole jumissa ja juon tarpeeksi. Migreenityyppistä se ei ole ja siihen liittyy oksentelua sekä huimausta. Törmäilen seiniin, joten koordinaatio hukassa. Myös silmänpaineet jonkin verran koholla (20/22)
Aika omituistahan se oli, enkä nyt ihmeparantumista ainakaan vielä ole huomannut. Lattialla oli runsaasti suolaa, joitain senttejä siis. Seinät toki useamman sentin syvyydeltä suolaa. Ilmaan puhallettiin pienikiteistä suolaa. Eli istumaan, jalat suolakiteiden peittoon ja ei kun 40 minuuttia hönkäilyä. Telkkarista olisi saanut katsoa joko ihan normaalitarjontaa, mutta me päädyimme merenelävien dvd-levyyn. Hiukan minun piti leikkiä huoneesta löytyvällä lapiolla ja hiekkamyllyllä ts. nyt suolakidemyllyllä. Ja dinosauruksella. Huoneessa alkoi loppuakohti olla valtavan kuuma ja huono ilma, vaikka meitä ei ollut kuin 6 ja maksimi olisi 8. Huoneesta tulon jälkeen iho oli suolanpeitossa, silmiä hieman kirveli ja suussa maistui suola. Mahdollisimman kauan, vähintään kaksi tuntia tuli olla ilman että itseään liiemmin hinkkaa. Kyllä se vain ennen nukkumaan menoa oli pestävä se suolakertymä iholta ja suusta!
Ei yhden kerran perusteella varmastikaan paljoa voi sanoa, mutta ei se nyt epämiellyttävääkään ollut ja hintaa käynnille tulee normaalisti 20e (joskin tietyille ryhmille esim. opiskelijoille -10%), mutta me olimme varanneet tilan kokonaan itsellemme ja hinta oli siis 90e/6 henkilöä.
Lisätietoa tarjoaa google. Ai niin ja nakunahan siellä olisi kannattanut olla, mutta itse olin MUSTISSA t-paidassa ja housuissa, mikä ei ollut viisasta.
Nyt on pestini kaasona ohi. Luojan kiitos. Polttareiden järjestäminen oli yhtä kaameutta, jatkuvaa tappelua ja riitaa. Häissä olin orja, enkä oikein mitään nähnyt tai kokenut, kannoin lautasia, laitoin ruokia esille jne. Jouduin lähtemään jo ennen tanssia, kakkua, bändia ja suunnittelemaamme (kaksi kaasoa) ohjelmaa, sillä en fyysisesti jaksanut. 70 hengen lautasten, lasien, ruokailuvälineiden, paperien, kuohuviinilasien jne siivoaminen, tiskaaminen jne vein voimat. Ja toisen kaason äiti kun jaksoi käskyttää vaikka varmasti näki että olin aivan poikki :( Inhottavaa kun en voinut hyvän ystäväni häistä nauttia... Sain vielä jonkinlaisen ruokamyrkytyksen kai sieltä. Sen verran vatsaa väänsi. No ei ihmekkään kun ei minkäänlaista pitopalvelua tai tarjoiluhenkilökuntaa oltu palkattu eli se koski ruokaan joka ehti.
Elämäni ensimmäinen deco. Aiheena yhden kirjaimen tarina. Tuli aika kaamea, mutta kaikilla varmaan ekalla kerralla. Harmittaa tietty pilata toisten taidonnäyte.
Kun näin paketin päällä tekstin että K. on lähettäjä, olin aivan varma että kyseessä on salainen leivontaystävä. Yllätys oli tälläkin kertaa suuri, kun muistin paketin avattuani, että eihän K vedä tätä SLY-rinkiä. Paketissa olikin hyvä-kiertämään lahjuksia. Ja mieluisia olivatkin:
- Ihana Nalle Puh -kortti
- Vaahtokarkkipussi (jättimäinen!)
- Salmiakki-toffeeta (joista osa syöty ennen kuvan ottoa)
- Ja mikä parasta mukana oli reseptit,
mitä kivaa vaahtokarkeista voi tehdä (kuorrrute kakkuun)
Jep eli olen nyt sitten valvonut kohta kaksi vuorokautta, nukkuen yhteensä kahdessa pätkässä kolmisen tuntia. Heräsin perjantai-aamuna kello 6.00, olin töissä, nukuin kaksi tuntia, hoidin asioita, menin yöksi töihin, aamulla unta palloon tunnin verran, ystävän polttareihin (olen kaaso) ja sieltä suihkun kautta takaisin töihin. Seuraavaksi onneksi maanantaina kello 7 vasta töihin.
Minulle kun tämä jatkuva hikoilu ja no yleinen lämmönsäätelykeskuksen täydellinen sekasorto on aihauttanut vaivaa jo aiemmin, niin entäpäs nyt. Kuuma kuuma kuuma. Huono olo, kuuma. Huh hah. Autostakin vielä prakasi ilmastointi ja meinasin hulluksi tulla kun kaikki ranskalaiset olivat jo lähteneet ilmastoiduilla autoillansa lomailemaan, niin ettei Renaultilta meinannut osia saada. Onneksi ystävällinen setä Hintukainen asensi minulla ilmastoinnin. Samalla pääsin ajamaan uudella hienolla Toyota Aygolla. Kun sellainen sijaisautoksi pamahti.
Kuumuuus saisi jo loppua. Inhoan ääripäitä. Kuumaa ja kamalan kylmää.
" Ilmoittaudu tämän blogin kommenttiosiossa. Viidelle (5) ensimmäiselle lähtee matkaan jotain pientä mukavaa. Jos ilmoittaudut, sitoudut silloin laittamaan samaisen haasteen blogiisi ja muistamaan taas viittä seuraavaa :)"
Muistathan laittaa ilmoittautumiseen sähköpostiosoitteesi, se näkyy vain minulle.
Nyt päätin näyttää mokomille tyhmille imusolmukkeille pitkää nenää ja matkustaa kohti Serenaa. Mukavaa siellä oli ja koko päivä meni hyvässä seurassa, mutta on olokin sen mukainen. Jokaista lihasta särkee ja koko keho on mustelmilla, tuli näet hieman riehuttua. Kyllä silti kannatti :)
Näin unta että jouduin kertomaan kaikille lähimmäisille että taistelu on loppu nyt. Se oli aivan kamalaa. Kaikki vaan itkivät ja itkivät. Seuraavana aamuna tästä huomasin suuuuren imusolmukkeen nivusessani. Jee, enneunia. Näinhän noin viikko sitten unta että vakaassa parisuhteessa elävä ihminen oli eronnut. Ihmettelin ja naureskelin moista unta, kunnes sain tietää että ko. ihminen OLI eronnut. Taidan olla meedio. Juuri kun luulin, kiitos biologisten lääkkeiden, edes hetkeksi saavani hengähtää jatkuvasta jännityksestä ja pelosta. No joo se olisi kai ollut liikaa vaadittu.
Olen saanut alla olevan sähköpostin nyt kaksi kertaa, joten päätin tutkia asiaa hiukan edemmäs, sillä miksi poliisi kirjoittaisi noin hoono suomikeeli ja miksi poliisi tiedottaisi mitään internetissä.
Hei kaikki vanhemmat ja kaikki, jotka välittävät lapsista ja nuorista.
Poliisin ja sairaalan mukaan nainen kidnapattiin yökerhosta ja raiskattiin useasti ja jätettiin sitten oman onnensa nojaan. Nainen ei muista mitä tapahtui, mutta yrittää edelleen paljastaa raiskaajia.
Raiskaushuumeen Rohypnolin lisäksi uhrin verestä löytyi jäämiä Progesterex nimisestä sterilisaatiolääkkeestä. Lääkettä käyttävät nyt raiskaajat juhlien yhteydessä, raiskatakseen ja steriloidakseen uhrinsa.
Progesterex-lääkettä saa eläinlääkäristä isojen eläimien sterilisaatiot varten. Huhu kertoo että progesterex käytettynä rohypnolin kanssa kutsutaan nimellä "date rape drug". Sitä laitetaan rohypnolin kera naisen juomaan. Uhri on sitä juotuaan sellaisessa kunnossa että hän ei muista illasta mitään. Progesterex liukenee juomaan nopeasti ja varmistaa sen ettei uhri tule raiskauksen jälkeen raskaaksi. Näin ollen raiskaajan ei tarvitse pelätä, että uhri tulee raskaaksi ja mahdollisista dna-testeistä jälkikäteen. Lääkkeen vaikutus ei ole tilapäinen vaan ikuinen!!
Progesterex on kehitetty hevosten sterilisaatioon. Nainen tai naaras, joka saa lääkettä ei tule koskaan saamaan mahdollisuutta tulla raskaaksi! Raiskaaja voi saada ainetta eläinlääkäriltä. Ainetta on erittäin helppoa saada ja tämä lääke voi olla seuraava suosittu aine yöelämässä. Löytyy jopa internet-sivuja missä neuvotaan miten ainetta käytetään.
Lähetä tämä kaikille tutuillesi - varsinkin naisille! Ole varovainen kun olet ulkona -älä jätä juomaa vartioimatta vaan pidä drinkkiä silmällä!
Näe sen verran vaivaa että lähetät tämän eteenpäin. Ja miehet; kertokaa asiasta naisille ketkä tunnette!
TOMI TASKILA vanhempi rikoskonstaapeli Helsingin kihlakunnan poliisilaitos Rikososasto, Talous- ja omaisuusrikosyksikkö Pasilanraitio 13, 11, 00241 Helsinki Puh: 09 189 5543 GSM: +359 40 570 2894 Fax: 09 189 2863 e-mail: tomi. taskila@poliisi.fi
Eräänä surullisen sateisena päivänä nuhaista Prognoosia odotti laskujen lisäksi erikoisennäköinen paksuhko kirje. Innoissaan pikku-prognoosi avasi sen ja häkyltyi näkemästään! Salainen Jouluystäväni Pirjo oli koonnut 16 apulaisen avulla minulle enkeli-decon. Iso kiitos! Ensinnäkin sain monenmonta suojelusenkeliä minua suojelemaan ja lisäksi valtavan lämpimän tunteen sydämeeni!
Taas on pieni tauko ollut blogiin kirjoittamisessa. Minuun iski kaamean väsymyksen lisäksi jokin ihmeellinen kuolemantauti taas kerran. Ensin ole kurkku kipeä, sitten alkoi yskä joka ei vieläkään ole parantunut kunnolla, vaikka kahta antibioottia syön. Keuhkokuume näytti olevan, mutta itse epäilen kurkussa kasvavan joko lisäksi tai ainoana yskän aiheuttajana jonkinlaiset risat. Varsinkin öisin mokoma yskä vaivaa (ja kuorsaus, muttei onneksi minua) ;D
Myös pahoinvointi on välillä vaivannut niin ettei ole kuin voinut maata paikallaan ja silti on maailma pyörinyt, päätä särkenyt ja oksettanut.
Jottei kipeänä olo olisi tylsää, on myös kylpyhuoneremonttia puuhattu reilun viikon ajan. Suihku- tai oikeammin koko kylpyhuone on pois käytöstä. Kämpässä onneksi on kuitenkin toinen vessa. Tilanne kuitenkin on aiheuttanut pientä sekaannusta kun keskellä yötä kaameassa pissahädässä suuntaan lähimpään vessaan, ja sieltä etsin pönttöä, jota ei ainakaan vielä ole! Ehkä ensi viikolla. Jännnnitystä riittää kun kaikki menee uusiksi kylpyhuoneessa ja kalusteet uusiksi pikkuvessassa. Ihanan jännittävää.
Nyt tarvittaisiin sopivaa runoa maisteriksi valmistuneelle! Onko kellään mitään sopivaa? Aika sellainen huumorintajuinen ihminen kyseessä, joten ei liian harrasta. Kiitos :)
- Maanantaina oli paha olo. Oksetti kovasti ja kaikki pahoinvointilääkkeet olivat hävinneet. Olen yrittänyt kylvää niitä jokaisen takin, paidan, housun, repun ja laukun taskuun. Mitä kummallisimpiin paikkoihin.
- Tiistaina oli aivan kaamean raskas ja kostea ilma. Vaihdoin paitaa 20 kertaa. Tapasin mukavan lääkärin :) Ja sitten pieni ja mukava Masa-autoni meni korjaamoon. Oi oi. Ihan vieraalla autolla joudun ajamaan.
- Keskiviikkona, eli tänään. Sain paketin SLY:ltä. Postinkantaja oli kuulemma soittanut ovikelloa. Hauskuutin itseäni kaikenlaisella kummallisella. Lauloin leikkaussalissa!
Koko viikon olen kovasti ilostunut kaikkien teidän mukavaisten ihmsten kommenteista ja jännittänyt JonnaKonnan pienokaisen leikkausta. Kirjoittanut teksiviestejä sata jaa käynyt hematologian polilla, jossa koneet eivät lainkaan toimineet. Ei päässyt katsomaan labratuloksia (eikä labraan tai röntgeniin ilman paperilähetettä), ei potilastietoja, ei mitään. Kätevää. Onneksi paperi toimii vieläkin.
Kiva kun tulit käymään blogissani. Olisi mukava jos piristäisit minua kommentilla. Edes ihan pienellä ja mielestäsi ehkä mitättömällä. Se merkitsisi minulle paljon.
Tämä lasten kanssa työskentely kun on minulle mieluista, niin olen suunnannut nokkani nyt lasten leikkausosastolle. Paljon on tullut jo viikossa opittua uutta ja paljon nähtyä. Vauvakuume vaivaa kovasti kun täällä pikkuisia sylittelee. Muutama tosin on ollut "hieman" liian pieni minun makuuni. Keskosia on tosiaan useampi ollut. Sääliksi käy montaa pientä ja suurempaakin kulkijaa. Ikä ja koko skaala on siis melkoinen kun lähdetään 700g ja päästään hieman yli sataan kiloon. Pääasiassa kuitenkin liikutaan parissakymmesessä kilossa ja n. viidessä ikävuodessa. Hiukset vaan tahtovat mennä lyttyyn kun myssyä pitää aamusta iltaan. Vaatteiden valinta ei myöskään ole kovin hankalaa; aamulla kiitää autolla töihin ja iltapäivällä samoilla vaatteilla kotiin. Töissä vaan ottaa joka aamu hyllystä puhtaan ja silitetyn vaatekerran sukkineen.
Kohta alkaa olla päivä pulkassa. Ehtii jopa blogia kirjoittamaan tänään. Ainakin tällä hetkellä. Minä hetkenä hyvänsä voi puhelin soida ja se on sitten menoa. Kyllä täällä taitaa kuukauden viihtyä. Sitten suunta taas uusiin seikkailuihin.
Mukavia päiviä kaikille lukijoille, erityisesti Satakunnan mielisairaalakaupunkiin.(Turussa sanotaan että jos ei ole päässä kaikki kotona niin ollaan karattu Kupittaalta, Salossa Märystä (Halikko), mutta mistä Satakuntalaisia pikkulapsia varoitetaan?)
Kiitos sinulle anonyymi joka pilkkasit minun taitojani ja minua hoitajana, syystä etten ole kovin ystävällinen opiskelijoille ollessani potilaana.
Voin kertoa että olen hyvin pidetty hoitaja. Kenties johtuen osittain siitä, että olen itse ollut paljon sairaaloissa ja tiedän tasan tarkkaan mitä on olla potilas. Osittain ehkä siitä, että olen todella kiinnostunut kuulemaan mitä potilailla kuuluu, olen kiinnostunut yleisesti lääketieteestä ja aidosti ihmisistä. Kun olen hoitajan ominaisuudessa sairaalassa, yritän kaikin tavoin tehdä opiskelijoiden olon tervetulleiksi, autan ja vinkkaan mahdollisuuksien mukaan ja aina niin etten nolaa heitä esim. potilaan nähden huomauttamalla jostain. Olen itsekin ollut ja tulen olemaan sairaalassa opiskelijan ominaisuudessa.
Mistä sitten johtuu "vihani" erityisesti lääketieteen opiskelijoita kohtaan? 1. Sairastan erittäin harvinaisia sairauksia, saan erikoislääkkeitä ja olen monisairas. Valmiillakin erikoislääkäreillä on ongelmia suunnitella ja toteuttaa hoitoja ottaen huomioon kaikki mahdolliset yhteisvaikutukset sun muut. On siis kohtuutonta minulle ja myös opiskelijalle että hän päättää hoidostani.
2. Minulla on todella huonot perifeeriset laskimot. Anestesiologeillakin, joiden siis voi sanoa olevan erikoistuneita "vaikeisiin tippoihin", on vaikeuksia saada minulle kanyyliä suoneen, siksi minulla on infuusioporttikin. On taas kohtuutonta niin minulle kuin opiskelijalle tällaiset kanylointiyritykset.
3. Jos perusterve ihminen joutuu sairaalaan ja hänelle joudutaan esimerkiksi nyt vaikka laittamaan tämä kanyyli suoneen, se on usein ihmiselle ensimmäinen kerta. Minulle on laitettu useita satoja kertoja kanyli ja on todella kohtuutonta, että vaikeasti monisairaalla, jolla ei edes veri kunnolla hyydy harjoitellaan jotain tutkimusta tai toimenpidettä.
4. Olen myös todella skeptinen kaiken hoitoni suhteen. Olen jopa skeptinen erikoislääkäreitä kohtaan, ja tietysti vielä skeptisempi "15-kesäisten kandien kohdalla"
Tämä on nyt sitten julkinen anteeksipyyntö kandeille. Toivottavasti ymmärrätte miksi olen niin ilkiä.
Harrrrmittaa kovasti. Sain negatiivista palautetta, että jotku
sairaalan osastot ovat tyytymättömiä, kun emme ole päivittäneen Nuorten
syöpäpotilaiden toiminnasta kertovia kansioita kuulemma tarpeeksi hyvin. Ei ole edes
puolta vuotta kun ko. kansiot käyty läpi. Harmittaa, kun kuitenkin
parhaamme yritämme ja kansioita on 13 kpl.
Viikko on mennyt ihan mukavasti. Paljon olen vaan lepäillyt ja sen kummempia puuhastellut. Alkuviikosta kävin Wäinö Aaltosen museossa tutustumassa Harry Kivijärven veistoksiin ja kokoelmiin eri puolilta maailmaa. Kyseessä oli maalauksia, piirustuksia, grafiikkaa, esineistöä ja koruja Euroopasta, Egyptistä, Kiinasta, Japanista, Keski- ja Etelä-Amerikasta eri aikakausilta. Mukana myös mm. Picassoa ja Gallén-Kallelaa! Oikeasti minut sai Wäinö Aaltoseen Maailman Ihanin tyttö -valokuvanäyttely. Kyseessä on valokuvaaja Miina Savolaisen ja kymmenen helsinkiläisessä Hyvösen lastenkodissa kasvaneen naisen kasvutarina lapsista nuoriksi aikuisiksi kymmenen vuoden ajalta.
Ylläolevalla nettisivulla käsitellään myös yleisesti voimauttavaa valokuvausta.
Näyttelijä Patrick Swayze taistelee kaikin voimin syöpää vastaan, mutta valmistautuu samalla kuolemaan. Haimasyöpä on jättänyt jälkensä näyttelijä Patrick Swayzen, 55, kasvoille. Miehen olemus on edelleen uhmakas, mutta hän on kalpea, harmaantunut ja laihtunut roimasti. Patrick ei kuitenkaan suostu antamaan periksi vaikealle sairaudelle, vaikka taistelu on lähes toivoton! ILONA 20/08
Ensimmäinen luuydinsiirto tehtiin ihmiselle 1950-luvun lopussa. 1960-luvulla siirtoja tehtiin harvakseltaan vain muutamassa sairaalassa.
Ensimmäiset luuydinrekisterit perustettiin Englantiin ja myöhemmin Yhdysvaltoihin 1970-luvulla, potilaiden vanhempien toimesta.
1980-luvun alkupuolella kehitettiin ensimmäinen tehokas lääke hyljintäreaktioiden estoon, sekä löydettiin ne geenit jotka eniten vaikuttavat kudossopeutuvuuteen. Näistä asioista innostuneena sitten perustettiin lähes jokaiseen Euroopan maahan luovuttajarekisteri, Pohjoismaita lukuunottamatta.
Suomessa rekisteritoiminta polkaistiin käyntiin RAY:n tuella vuonna 1992 ja ensimmäinen luuytimensiirto kotimaiselta rekisteriluovuttajalta tehtiin marraskuussa1992.
Kuitenkin Suomessa ensimmäinen luuytimen siirto tapahtui Helsingin Lastenklinikalla vuonna 1974.
Tällä hetkellä vuosittain tehdään reilut 100 allogeenista (toiselta ihmiseltä saatavaa) luuytimen-/kantasolujensiirtoa vuodessa.
Tällä hetkellä maailmalla toimii yhteensä 51 luuytimenluovuttajarekisteriä 37 eri maassa.
Marja-Kaisa Auvinen, Veripalvelun ylilääkäri kertoi näin matkastaan hakemaan luuydintä Saksasta Suomeen: "Takaisin lähtiessäni koin hiukan hankalia hetkiä, sillä lentoaseman vessat oli korvattu noin 200 Bajamajalla, jotka seisoivat rivissä kiitoradan vieressä. Koska kuljetuslaatikkoa, jossa luuydin on, ei hetkeksikään voi päästää silmistään en tiennyt kuinka selviäisin visiitistä Baja-majaan. Kuriirilla ei saa olla muita matkatavaroita kuin käsimatkatavarat. Minun pieni matkalaukkuni, kuljetuslaatikko ja minä emme kaikki mahtuneet Bajamajaan. Päätin toimia kaikkien sääntöjen vastaisesti ja luottaa vieraisiin ihmisiin. Tarkkailin pitkään vanhempaa pariskuntaa ja puntaroinnin jälkeen pyysin heitä vahtimaan tavaroitani: en kuitenkaan luovuttanut kuljetuslaatikkoani heille: jos tavarat häviävät, hävitköön matkalaukkuni! Niinpä siirryin Bajamajaan, ripustin kuljetuslaatikon hampaistani roikkumaan ja yritin suoriutua tehtävästä ennätysajassa. Onnistuin. Ja laukkukin oli tallella."
Taas on ollut hetki blogin päivityksessä väliä. Aika on kulunut kitumassa opiskelujen parissa ja muuten nukkuessa. Tiistaina kidutin itseäni tekemällä töitä 7-21 ja sen jälkeen on puhti ollut kovasti poissa. Hieman on tutkittu ja hutkittu, ja tietysti minun ystävälliseen tapaan karjuttu lääkäreille.
Verta on mennyt kolme pussia, kiitos ahkerien luovuttajien. Taisin tosin käyttää kaikki punasolut, kun oman veriryhmän veritilanne on tämä :
Perjantai ja lauantai meni kipsaustaitoja hioessa Satakunnan Ammattikorkeakoulussa. Hienoja ja erikoisia kipsejä saatiin aikaiseksi. Mm. jalkapöydänluiden murtumiin käytettävä geishan-kenkä.
Ohhoh väsymys vaivaa kovasti. Roskapostia tunkee blogiin ja olo on kovin yksinäinen. Keuhkot ovat kipeät ja jo eilen meinasin keuhkokuumeen iskevän. Ei ainakaan vielä ole kovaa kuumetta tiedossa *mittaa* Vain 37,6 C . Ensiviikolla onkin taas kaikenlaisia tutkimuksia ja hutkimuksia tiedossa. Toivottavasti en sitä ennen joudu turvautumaan terveydenhuoltoon.
Kesäksi saattaa olla mukavaa puuhaa tiedossa, sillä ajatuksella yritän jaksaa tätä kärsimysnäytelmää.
Tänään minulle vasta selvisi, mistä ihmeestä nämä "uudet" (n. 10v) monoklonaaliset vasta-aineet on tehty. Itse olen saanut niistä onneksi vain kahta, jotten ihan muutu hamsteriksi, nimittäin:
Avastin on tuotettu kiinankääpiöhamsterin munasarjasoluissa DNA-tekniikalla, Herceptin tuotetaan nisäkkäästä (Kiinalaisen hamsterin
munasarja- eli CHO-soluista) peräisin olevassa soluviljelmässä, samoin kuin lähes kaikki muut monoklonaaliset vasta-aineet (kuten mainostamani rituximabikin)
Voitin ihanan rakkaan blogiystäväni Ruthin blogissa olleen arvonnan. Niinpä postiluukusta tipahti pakettikortti, jonka avulla sain aivan mielettömän piristävän paketin! Oikeasti nämä ylistyssanat ovat aitoja, sillä viime viikko on ollut aivan kamala. Olen saanut osakseni epäoikeudenmukaisuutta, haukkumista, selkään puukotusta, valehtelua, suoraa kiusaamista ja tallomista. Lähes jokainen ilta on mennyt itkiessä. Miksi minun pitää kestää tällaista vääryyttä? Joskus maailmassa kuulemma on pakko nöyristyä. Ei kyllä silti saisi kiusata :( Pakko vaan niellä tulevaisuuden kannalta kaikki kateellisten haukkumiset, ja yrittää takoa itseeni uskoa että olen oikeasti siedettävä ihminen.
Kiitos paketista!
Jossa siis: - Mantsikkateetä - Magneetti - Namia 72% suklaata - Aivan ihana enkelitaulu - Suklaarusinoita, jotka menivät jo masuun - Kaunis kortti ..ja kaikki tämä kauniissa paketissa
Hieman on blogiin raapustaminen jäänyt, kun kiirusta pitää maailmalla seikkaillessa. Väsynyt toki olen jatkuvasti ja aika harmistunut. Pakkopullaa saa joka arkipäivä syödä kahdeksan tunnin ajan ja eilen jo ajattelin henkisen ja fyysisen maksimin tulleen vastaan.
Kamalasti tulvii roskapostia tämän hienon kokeiluuudistusmikälienee vuoksi. Harmi.
Ai niin onnea 10v Rituksimabille eli MabTheralle. Hieno saavutus :) Kyseessä siis ns. biologinen lääke, CD20:n kimeerinen monoklonaalinen vasta-aine, jota käytetään mm. reumapotilaille, mutta alunperin ja edelleen meille syöpäläisille.
Eilen oli nuppien jalkahoitoluento. Pienestä osanottavuudesta huolimatta mielenkiintoinen luento!
Linnulla on höyhenpeite, joka kuluu käytössä. Minulla tämä koskee lähinnä ripsiä ja kulmakarvoja. Ne tippuilevat silmiin jatkuvasti. Inhottavaa. Toivottavasti hiukset pysyvät päässä. Ovat nämä nyt sitten jo neljännet (?) hiukset mitkä päässä ovat. Vielä eivät ainakaan käteen jää. Sen olen kokemuksien mukaan oppinut, että kun lähtö alkaa sitä ei pysäytä mikään ja silloin voi ajaa kaiken kiusaamasta pois tai ainakin tosi lyhyeksi. Pääsee taas ystäväni Turre käyttöön. Yleensä olen liian pitkään vetkutellut karvanlähdön kanssa ja ehtinyt kaikkialle saada hiuksia ja hermot menemään lähimmäisiltä, ennen kuin olen ajellut hiukset. Onneksi Jesse-koiran trimmeriä saa käyttää ja mukana tulee myös hiussuunnittelijan palvelut ;)
En nyt löydä tähän mitään kuvaa, kun googlen kuvahaulla kalju tulee vain kuvia Ketun nupista :D
Sain tänään sairaalasta kirjeen että ikävä kyllä yhtä poliklinikka-aikaa on siirretty, ajattelin että tietysti taas kuukaudella eteenpäin (kun ei ole niin oleellinen poli) mutta olikin viikolla taaksepäin :) Hassua. Syynä oli lääkäripula.
Mediasta:
Televisiosta tuli iltana eräänä koskettava draama perheestä jonka äidin syöpä vie. Kyseessä siis ruotsalainen Capricciosassa (2003).
Uusimmassa Ilonassa on juttu upeasta äidistä, Leena Vilkasta ja hänen 5-vuotiaana aivorunkosyöpään kuolleesta Tekla-tyttösestä. Olen äidin molemmat Teklasta kertovat kirjat lukenut kyynelsilmin.
Koko eilisen päivän minua vaivasi voimakas etova tunne. Välillä se tuntui helpottavan, yllättävää kyllä pienellä syömisellä ja juomisella. Illalla sitten se yltyi niin pahaksi että oksensin vatsahappoja myöten kaiken. Pieni luulosairuskin iski kun olin varma että minulla on suolitukos. Niin täysin kaikki tuli ulos ja vatsaa väänsi. Yöllä tärisin 39.1 C kuumeessa ja toivoin vain häviäväni maanpäältä. Päätäkin särki lääkkeestä huolimatta. Tänään on tietysti vielä ollut ontto olo ja pääkin kipeä.
...ja mikä parasta vedet ovat koko talosta katki 8-16. Sopii hyvin kuumeiselle, oksentavalle ihmiselle. Samoin kuin jatkuva betonin poraaminen päänsärkyiselle! Auts.
Eespäin vaan kuitenkin. Nyt jonotan vakuutusyhtiön vaihteeseen. Kiitos maailma kaiutinpuhelimista.
Eilen iski aivan kaamea kylkikipu, ei voinut kuin varovasti maata ja olla hengittämättä. Auts. Onneksi se helpotti pikkuhiljaa tänään. Kipulääkettä olen silti saanut syödä kuin karkkia. Auts.
Eilessä iltana minut yllättäen valtasi mieletön sivistämisen halua ja niinpä suunnistin kohti Viirun ja Pesosen puutarhaa katsomaan Viirun ja Pesosen kylvöpuuhia. Kylläpä oli ihanan virkistävää istua pienten 3-4 -vuotiaiden lapsien kanssa jännässä teatteriesityksessä. Lopuksi kaikki saivat namia pannaria ja kysellä vielä Viirun ja Pesosen elämästä.
Martti Lidqvist oli luennossaan kertonut heidän kärsivän eniten, jotka rakastavat. Ne jotka eivät rakasta lainkaan, eivät myöskään kärsi. Surullista. Molemmat.
Muuten ko. mies puhuu pääasiassa asiaa ja pitää heikoimpien puolia.
Ihan on tullut väsähdys. Tänään tuntui joku suurempikin nuha olevan tulossa, mutta jo helppasi. Siis vilutus, väristys, ihan väskähdys. Oli ihan kamala horkka, mutta hiukan nukuin ja sellaista niin helpotti.
Huomenna kaksi tenttiä.
Sairaalassa byrokraattista härdelliä. Tahtoisin käydä hoidoissa sytostaattipolilla, mutten saa käydä kun en ole onkolginen potilas (syöpätaudit) vaan hematologinen (veritaudit), Veritautien hoitoyksikkö taas on yksi pieni kämäinen huone, jossa on yksi sellainen säädettävä tuoli ja muut ihan tavallisia tuoleja. Kerran kun en tolpillani pysynyt pääsin makaamaan sellaiselle tutkimuspöydälle; kapealle ja kovalle. Pöh ja Pah. Se sijaitseekin ihan eri paikassa ja ihan kaukana. Sytostaattipoli olisi kerros alaspäin pääasiallisesta sijainnistani. Mulla on syöpä, mutta väärä sellainen että pääsisi onkologian polille. Kysyin jo hoitajalta, mutta yritän vielä mun ihanaa hematologia patistella. Tuskin auttaa kun ne on ihan eri aloja.
Huomenna on jännittävä päivä. Edessä on ahkeraa päivittäistä opiskelua seuraavan seitsemän viikon aikana. Jännittää kovasti ja myös ihmetyttää miten ihmeessä voisin selvitä moisesta? Voimani kuitenkin ovat suhteellisen heikot edelleen/vielä/nykyään. Ikävää on myös se, että osa tästä opiskelurupeamasta on aikana, jolloin minun olisi tarkoitus saada monenmoisia lääkkeitä. Miten ihmeessä varsinkaan sitten selviän? Olen alustavasti hoitavan yksikköni kanssa keskustellut aiheesta ja siitä miten edes saan mahdutettua hoidot päiviini. Se näyttäisi onnistuvan, mutta miten on jaksamisen kanssa. Oi voi.
Viime viikolla minulle aloitettiin, tai oli tarkoitus aloittaa lääke, joka aiheuttaa erilaisia ikäviä oireita. Lääke olisi ollut hyvä ottaa iltaisin, mutta sitten en olisi selvinnyt mainitsemastani yötyöstä. Aamulla taas ei ollut sopivaa ottaa lääkettä, ja muutenkin annos olisi voinut olla liian suuri (tai venyttäessä otto ajankohtaa liian pieni), joten nyt on lääke ottamatta. Masentaa.
Ensinnäkin iso kiitos salaiselle kirjaystävälleni, maailma on kyllä todella todella pieni, kun näin törmättiin uudelleen. Ihania ja mahtavan erikoisia muistamisia sain Tiinalta :)
Joku jossain viestissä kysyi sähköpostiosoitettani. Se on prognoosi(a)luukku.com. Saapi kirjoittaa, mutta varoitan jo nyt että olen hiukan huono vastailija. Tai no hidas. Kysykää vaikka Maasikkaalta ;)
Nyt lähden jatkamaan pääsiäismunien mutustelua. Nuha on laantunut, mutta keuhkoissa on joku vika yskä kun yllättäen saattaa iskeä ja vetää ihan pihiseväksi. Taidan tarvita jotain avaavaa lääkettä, mutta se vaatisi lääkärikäyntiä, missä tunnetusti en ole kovin hyvä.
Mitä on hyvä kuolema? Voiko kuoleminen koskaan olla "kivaa" tai hyvää? Olen sitä mieltä että jokaisen ihmisen pitää elää elämäänsä sen kummemin pelkäämättä. Mitä tahansa voi tapahtua, vaikkakin joihinkin kuolemaan johtaviin asioihin voikin itse vaikuttaa. Ei siis kannata maata rautatiellä, muttei kannata myöskään jatkuvasti murehtia.
Toisaalta myös se vaihtelee, milloin henkilö sitten kokee elämänsä olevan arvotonta ja kuntonsa sellaista ettei ole järkeä jatkaa elämää. Jollekin se on se ettei itsenäisesti pärjää wc-käynneistä, toiselle taas vaikkapa mahdottomuus pärjätä kotonaan.
Jokaisen kannattaisi kuitenkin miettiä omaa kuolemaansa ja tulla sinuiksi sen asian kanssa. Jokainen ihminen kuolee joskus. Ennemmin tai myöhemmin. Nykyisillä hoidoilla voidaan elämää pitkittää lähes loputtomasti, mutta silti kuolemme.
Kannattaa pohtia mitä haluaa loppuvaiheeltaan ja kertoa tämä myös läheisimmilleen. Jos mielipiteet ja toivomukset ovat vankkoja ja tarkkaan harkittuja, kannattaa tämä hoitotahto myös liittää potilaskertomukseen.
Minusta on täyttä vääryyttä pitkittää jo tajuttoman ja kärsivän ihmisen elämää turhilla hoidoilla ja toimenpiteillä. Silti sitä jatkuvasti ikävä kyllä tapahtuu. Lääkärille, hoitohenkilökunnalle ja omaisille on varmasti erittäin vaikeaa myöntää, ettei mitään olisi tehtävissä. Kuitenkin lääkintöhallituksen ohjekirje DNo 3024/02/80 vuodelta 1982 määrittelee potilaalle oikeuden saada riittävää oireenmukaista perushoitoa ja hänen ihmisarvoaan
kunnioittavaa huolenpitoa myös kuoleman lähestyessä, kun hänen
sairautensa ennustetta ei enää voida käytettävissä olevilla hoidoilla
parantaa.
Eutanasia on tieytyin rajoin sallittua Alankomaissa, Sveitsissä, Belgiassa ja Oregonin osavaltiossa. En löytänyt uudempia tilastoja, mutta esimerkiksi Hollannissa toteutettiin vuonna 1995 3253 eutanasiaa. Oregonissa taas 1997 23 eutanasiaa. Australiassa eutanasian-sallivan lain voimassaoloaikana eli vuosina 1995-1999 toteutettiin eutanasia vain neljälle (tässä tapauksessa syöpä-) potilaalle.
Nyt kyllä menee aika surullisesti blogipohja-rintamalla, tekiänoikeusepäselvyydet kalvavat tekijöitä ja tuntuu ettei mukavaa pohjaa enää itselleen löydä mistään. Nyt otin käyttöön pohjan bloggauksen alku-ajoilta, tekijästä ei ole kyllä tietoa.
Kokeilen myös blogissani hakukonetta, jolla siis pystyy hakemaan kaikki blogiviestini, missä esiintyy tietty sana. Kertokaa toimiiko, jos testaatte!
Janna esitteli blogissaan eristämäänsä kaunista bakteeria. Itse löysin ystävälle joskus lahjaa etsiessäni seuraavat valloittavan ihanat pehmo"otukset":
Vatsakipu ja kuume alkaa helpottaa. Oli kyllä kaamea tutkimus ja kaameat seuraamukset. Sairaalaan en silti suostu menemään kuin töihin. Perjantaina yritin peruuttaa aikojani, mutta eipä täti suostunut. Maanantaina soitan kahden täysikäisen todistajan läsnäollessa ja ilmoitan peruuttavani kaikki tilatut tutkimukset ja en suostu maksamaan mitään, koska olen viikkoa (osassa jopa kuukautta) aiemmin peruuttanut ajan! Pah.
Kiitos ihanista kommenteista. Kävin niitä kännykällä lukemassa kun olo oli kaamea. Yritin olla tomera ja jaksoin jopa hiukan leivoskella, mutta mitäpä siitä oli iloa kun en saanut mitään syötyä :( Nyt kuitenkin jo parempi.
Kävin katsomassa Savisuden blogissa Bee-koiraa ja kukapa voisi olla surullinen, kun häntä katsoo:
Tutkimuksia on melkein joka päivälle. Ei ole kivaa. Toisaalta osa on aivan vieraita minulle, joten ei-kivuliaita on ihan mielenkiinnosta hyödyllistä kokeilla. Huomenna koko päivä menee sairaalassa.
Ensinnäkin etusivulta löytyy laatikko, jossa kerrotaan seuraavat asiat:
Prognoosi on:
- hoitaja - parikymppinen - sairastunut leukemiaan 2006 - saanut hoidoksi mm. rituksimabia (MabThera), syklofosfamidia, doxorubisiinia, vinkristiiniä, lomustiinia, melfalaania, klorambusiilia - lisäksi pahoinvointi- ja muita tukilääkkeitä ja kortisonia jne
Sairaus on siis leukemia. Krooninen Lymfoblastileukemia. Tautia ei voida tällä hetkellä, tällä tietämyksellä parantaa muulla kuin luuydin-/kantasolusiirrolla. Siirto on tehtävä ns. vieraalta luovuttajalta (allogeeninen siirto), joten koska minulla ei ole lähipiirissäni luovuttajaa, siirto on tehtävä luovuttajalta luuydinsiirtorekisteristä. Tällä hetkellä tilanne on se, että voidaan rauhassa yrittää pitää tauti kurissa sekä suunkautta että suonensisäisesti annettavilla sytostaateilla ja muilla lääkkeillä. Samalla yritetään löytää mahdollisimman sopiva luovuttaja.
Myylle kysymys: Miten minun tulisi sitten toimia, jotta olisin silmissäsi oikeasti vakavasti sairas?
En nyt joka hetki vain jaksa itkeä kamalaa kohtaloani. Kirjoituksissa on edustettuna runsaasti niitä tuskaisia toivottomuuden tunteita, jolloin haluaisi vain kuolla, runsaasti ilon hetkiä ja runsaasti kerrontaa nuoren naisen aivan tavallisesta elämästä. Yritän hyvinä hetkinä käydä koulussa/opiskella, tehdä todella todella rakastamaani työtä, nauttia arjen pikku hetkistä ja tavallisista askareista, sillä tiedän pahoja päiviä olevan mukana jokaisessa viikossani, kuukaudessani ja vuodessa, jotka saan täällä elää ja jolloin on mukava ajatella näitä hyviä hetkiä.
Saakohan tällainen vakavasti sairas ja kuoleva käydä leffassa? No minä taas kerran tulin ulos kuolinkammiostani ja kävin katsomassa kovasti mukavan elokuvan, Junon.
Taas on melkein yksi viikko takana, ja toinen edessä. Monenmoista olen puuhannut ja ollut puuhaamatta viime viikolla. Koulussa olisi pitänyt käydä, mutta ikävä kyllä taas kerran sairaudesta johtuvien tutkimusten ja lääkäriaikojen vuoksi sain kurssista hylätyn jo alkuvaiheessa - ei tarpeeksi läsnäoloa. Ongelma vaan on se, että kun lääkäri/hoitaja tai välillä molemmat ovat nähneet vaivaa saadakseen minulle jonkin tutkimuksen ajallaan, tai aikaistaakseen valmiiksi annettua aikaa, ei minulla paljon ole oikeutta alkaa sanoa että mutta kun pitää mennä kouluun.
Nuppien sivuilla on taas keskusteltu monenmoisista lapsettomuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Tärkeitä juttuja!
Keskellä viikkoa käväisin elokuvissa katsomassa ystäväni kanssa Röllin Sydän- elokuvan. Oli se kyllä turhan pelottava sallituksi kaikille (tai no yli 3v valtion elokuvatarkastamon mukaan). Mukana oli vaikeita asioita ja mm. kuolemaan liittyviä juttuja. Hui sanon minä, vaikka jo yli 3-vuotta olenkin. Onneksi ainakaan tällä kertaa katsomossa ei ollut kuin minä, kaverini n. 25v, yksi äippä ja lapsi n. 6v.
Lääkärin aikaa taas kulutin puhelimitse n. tunnin perjantaina. Olisi kai hänellä muutakin tekemistä ollut kuin väitellä minun kanssa. Onneksi edes yksi asia selvisi. Paljon kuitenkin on kysymyksiä esitettävänä, kaikki kun ei nettiä tai kirjoja lukemalla tosta noin vain aukea.
Yritin saada raesateen tallennettua kameralla, mutta ei onnistunut. Aurinko paistaa ja rakeita sataa, taitaa tulla syksy :D
Kaksi vastoinkäymistä tuli torstaina vastaan. Toinen oli silmätulehdus, joka kovasti minua vaivasi ja toinen oli lääkärimatkalla tapahtunut kaatuminen. Kaaduin tuossa alaoven kynnyksellä ja tietysti sain vielä ulko-ovenkin pamahtamaan päälle. Ei ollut kivaa. Haavoja ei onneksi tullut kuin käsiin ja polviin ja lihaskipuja tietysti. Pahemminkin olisi voinut käydä.
Silmätulehdus, vai mikä lienee keratiitti on jo alkamassa parantua onneksi.
Nyt minulla on unitauti. Olen nukkunut 30 tuntia heräten vain kerran syömään ja muutaman kerran vessaan. Nyt vihdoin heräsin. Olen myös unohtanut hyvin tärkeät (?) lääkkeet kotiin lähtiessäni viettämään jonkinlaista hiihto-, eikun talvi-, eikun -lomaa :)
... vuotaa. Nokka vuotaa. Tuntuu että jo on uusi tauti päällä, auts. Olen muuttunut autistiseksi. Olen. Uskokaa pois. Kun menen nukkumaan heijaan itseäni, käytän esineitä epätarkoituksenmukaisiin asioihin (esim. imuria kaapissa ;)), minuun ei saa vieras ihminen koskea (kaikenlainen rentoutus on kammotus), inhoan kovia ääniä ja menetän hermoni esim. pesukoneelle tai lautasten kilinälle. Bussissa/ruokalassa/muualla kukaan vieras ei saa istua vieressäni. Minulla on nukahtamis ja unihäiriöitä, painin yötpitkät tyynyn kanssa. Olen kömpelö. Montako autismipistettä sain? 7 !
Olen nimittäin saanut muistamisia niiiiin monta :)
Salaiselta Kirjaystävältä sain paketin, joka oli täynnä erittäin tarpeellisia ja kaiken lisäksi ihania tavaroita! - Aiivan ihana naurava nallemagneetti - Laastaria niin sydänsuruihin kuin muihinkin haavereihin, tietysti sydämenmuotoisia! - Sssssuklaata, NAM! - Lahjalaatikoita vaikkapa ystävänpäivälahjoihin.
Toveri Helmikuulta olen saanut jo useamman ihanan paketin, täynnä kaikkea mukavaa, askarteluun liittyvää ja päälle aivan huikean upeat kortit. Jos minä nyt kovasti näillä lahjoilla harjoittelen, voin saada ehkä jotain noin hienon suuntaista aikaiseksi :)
Myös Ystävänpäivän Ilahduta ystävääs lähestyi minua ihanilla jutuilla.
- Kirjanmerkki naurava-suu - Aivan upeita korttitarpeita, joihin sormet syyhysivät heti. Siksi anteeksipyyntöni jos kuvasta puuttuu jotain, sillä kaikki pääsivät heti käyttöön! - Enkeli-pieni lasisiipi turvaa tuomaan - Ja ne kortit, wow!
Kaverille Kaulahuivi - ystävä toi lumen tänne loskan keskelle. Aivan upea valkoinen kimallus valtasi koko talon, kun tämän taikahuivin laittoi kaulaan!
Kaulahuivi kaulassa.
... ja uuden lipaston päällä :)
Iso kiitos kaikille minua piristäneille ihanille ihmisille! (kyllä se postipoika toi laskujakin, mutta nyt niitä on mukavampi maksella)
Eipä tarvitse potilasjärjestöjen enää anoa rahaa esimerkiksi raha-automaattiyhdistykseltä, sillä minä taidan ylläpitää jäsenmaksuilla ainakin puolia niistä ;) Aina alkuvuodesta kertyy iso pinkka erilaisia jäsenmaksuja eri yhdistyksiin, ryhmiin ja liittoihin. Sitten taas alkaa miettiä mitä hyötyä mihinkin ryhmittymään kuulumisesta on. Esimerksiksi ammattiliittoon kuulumista pohdin usein, mutta olihan siitäkin jotain hyötyä syksyn joukkoirtisanoutumisten myötä kun kiltisti kuului. Hyviä lehtiä on myös lähes kaikilla yhdistyksillä ja liitoilla. Hmm. Kova pohtiminen. Yleensä sitten käy niin ikävästi että jokin ns. yleishyödyllinen jäsenmaksu jää maksamatta. Esimerkiksi viime vuonna skippasin SPR:n ja tänä vuonna taitaa ikävä kyllä olla Unifemin vuoro. Senkin edestä sitten tiputtelen kolikoitani lippaisiin.
Sain ihanan paketin Toveri Helmikuulta. Kiitos hänelle :) Kuvaa tulee kunhan löydän kameran siirtokaapelin.
Täällä jatkuu kummallinen nuha+influenssa+muu. Siitä huolimatta olen saanut jonkin verran hommia hoidettua. Talo vaan tuntuu hajoavan käsiin. Eteisen komeron ovi irtosi nyt viimeisen kerran, liukuoven kiskosta ei ole mitään jäljellä, vessan peilikaapista taas tippui peili ja sitä kautta kaikki roinat ulos. Eteisen lipasto taas menehtyi ikäloppuna liimalevynä raskaan taakkansa alla. Toissapäivänä kun vielä tietokoneen näyttö poksahti, olin varma että minut on noiduttu!
Nyt on kummallisen nuhataudin syy taas selvinnyt. Turhaan luulin että olisi ihan vain flunssaa...
Eihän se minulla oikein koskaan niin mene, että tauti olisi helppo ja yksinkertainen. Influenssa todettiin nokkanäytteissä ja sitä nyt sitten hoidetaan. Samaan aikaan näyttäisi keuhkoissakin jotain tulehdusta olevan, joten antibioottia menee ohella. Veriarvot tietysti hiukan huonommat, kun kipeä olen.
Mutta eikos kaikki iPodit, iMacit, iTunesit ole cool? No sitten pitää olla iFlunssankin ;)
Me ollaan Kaisa Variksen kanssa aika samiksia, molemmat piikittää itseensä EPOa. Onkohan hällä sellainen hieno kynä, vai joutuuko tuikkimaan ruiskulla... Enpä tiedä. Kalliiksihan moinen tulee vaan meille molemmille.
Mahtaisikohan Kaisa haluta ostaa myös mun valkosolu-kasvutekijät?
Törmäsin sattumalta tietoon, että lehteen laitettu ihan perus kuolinilmoitus saattaa maksaa jopa lähemmäs 500 euroa, riippuen lehdestä, päivästä ja koosta. Olin aivan mykistynyt moisesta rahastuksesta, eikö muka kuolleiden omaisilla ole muutakin surua kuin maksaa kiskurihintoja moisesta ruudusta.
Mutta. Mutta miksi joku haluaa laittaa kuolinilmoituksen lehteen? Tietysti jos on julkkis ja/tai suuuuren suuri ystävä, tuttava ja muu lähipiiri, niin kai se sillä tavalla on helpointa. Itse vaan en tunne niin valtavasti ihmisiä, ettei tieto kulkisi muutenkin. Lähimmät ystävät varmasti saisivat tiedon heti omaisiltani, sitä kautta se leviäisi lähimmille kavereille ja sukulaisille. Siinä sitten jo olisikin ne ihmiset, joille asia kuuluu ja jotka tahtoisin omiin hautajaisiini. Vanhat koulukaverit tai ala-asteen sählyjoukkue kuulisi asiasta tai olisi kuulematta. Toisaalta sitten mummot ja papat vanhainkodeissa ja kotisohvilla menettäisivät taas yhden kauhisteltavan ilmoituksen "ai kaameaa, noin nuori, mikähän sillä ol". Itsekin tosin syyllistyn samaan kauhisteluun, se vaan on makaaberin hauskaa. Arvailla mihin kukakin on kuollut. Tehtävän tekee helpoksi tosin se, kun yleensä kiitetään jotain osastoa tai saattohoitokotia hyvästä hoidosta.
Joten: En tahdo kuolinilmoitusta, jos satun kupsahtamaan JA siinä ei saa kiittää mitään osastoa, sillä leikkiköön mummot Sherlock Holmesia ilman minun myötämielistä avustustani.
Niin ja ei mitään kukkien sijasta voitte tukea syöpäyhdistystä vaan joku nasevampi. Ei kukkia, tukekaa enduroa (mitä sekin lienee)
Mulla on nuha, flunssa, viiruksen aiheuttama ylähengitystie-infektio, rhiniitti tai tuttavallisemmin räkätauti. Nenäliinoja kuluu ja niisk niisk kuuluu.
Leffa-asioihin. Kuten olette saatteneet lukea, kaksi viimeksi näkemääni elokuvaa: 8 päivää ensi-iltaan sekä Sooloilua, ovat olleet miten sen nyt sanoisi hieman pinnallisia. Seuraavaksi siis aion sivistää itseäni menemällä katsomaan ranskalaisen elokuvan Le scaphandre et le papillon, joka kertoo Ranskan Ellen päätoimittajan sairastumisesta ikuiseen kauhuuni locked in syndroomaan. Kirja ainakin oli erittäin hyvä, katsotaan onko myös elokuva. Nyt puuttuu enää leffaseura, vapaaehtoisia? ;)
Sairaalapotilaan
ateria keskeytyi Joensuussa järkyttävällä tavalla, kun vihannesten
seasta pilkotti yhtäkkiä höyrytetty hiiren pää.
Erikoinen tapaus sattui Pohjois-Karjalan keskussairaalan sisätautiosastolla keskiviikkona kesken tuiki tavallisen ateriatuokion.
Osaston potilas nautti ruokaansa, kun hän yhtäkkiä huomasi lisukkeena tarjoiltujen pakastevihannesten seassa hiirenpään.
Pää oli joutunut lautaselle tiettävästi belgialaisesta pakastevihannespussista.
Sairaalan
keittiössä hiirenpäätä ei ruokaa valmistettaessa yksinkertaisesti
huomattu, vaan se höyrytettiin ja kaadettiin lautaselle vihannesten
mukana.
Potilas ei syönyt päätä
Potilas ehti kuitenkin huomata hiirenpään ajoissa eikä se missään vaiheessa päätynyt hänen suuhunsa asti.
Johtajaylilääkäri Antti Turusen mukaan potilas oli kuitenkin varsin järkyttynyt tapahtuneesta.
Sairaalan hygieniahoitajat hälytettiin paikalle heti löydön jälkeen.
Loput
kyseiseltä belgialaiselta ruoantoimittajalta tulleet vihannekset
siirrettiin saman tien syrjään. Joensuun elintarvikevalvontaa hoitavat
viranomaiset tutkivat ne maanantaina.
Myös lautaselta löytynyt hiirenpää joutuu maanantaina terveysviranomaisten syyniin.
Johtajaylilääkäri ja hallintopäällikkö vakuuttavat, että erikoinen tapaus selvitetään perinpohjaisesti.
Nyt se on taas todettu. Iso osa niin sanottujen opetussairaaloiden työstä menee suorastaan Mengelemäiseen kiinnostukseen ihmisten elimistöstä ja sen toiminnoista. Turhaa ihmisten satuttamista, turhia tutkimuksia ja aivan turhia, suorastaan sadistisia ohjeita tutkimuksiin saapuville. Tämän olen todennut empiirisenä tutkimuksena itseni ja satojen hoitamieni potilaiden kohdalla.
Suomessa tehdään useita tutkimuksia potilaan ollessa hereillä ja vailla minkäänlaista lääkitystä, vaikka samainen tutkimus tehdään jopa muissa pohjoismaissa kevyessä "humautuksessa"/nukutuksessa. Myös suomalainen kivunhoito on ala-arvoista, kuten olen jo aiemmin todennut.
Kun on kyse tutkimustyöstä tai opetuksesta, ei potilaalla ole niin väliä. Kunhan saadaan hyvä julkaisu tai oppimistapaus aikaiseksi. Usein hoidosta ja tutkimuksesta puuttuu ajatus siitä, että teon kohde on ihminen ja hänellä on oikeus hyvään, inhimmilliseen ja mahdollisimman kivuttomaan hoitoon.
Erittäin pieni osa lääkäreiden koulutuksesta koskee potilaan kohtaamista, potilaan tukemista ja potilaan kanssa keskustelua. Jotain suomalaisen lääkärikunnan tasosta kertoo myös se, ettei minkäänlaisia soveltuvuuskokeita ole, opiskelijoiden taustoja ei tutkita ja opiskeluoikeuden menetykseen ei riitä edes huumausainekaupat, sairaalan vakava uhkailu tai lääkärinä esiintyminen (tai 7 kk ehdollinen vankeus). Ei tosin naapurimaassamme Ruotsissa sen paremmin mene, opiskelemaan on nimittäin valittu uusnatsismista vankeutta saanut opiskelija.
Lottovoitto syntyä mihin tahansa muualle kuin Suomeen.
Tästä ohjelmasta on nyt niin keltainen lehdistö kuin emeritusprofessorikin kohahtaneet. Riippuu hieman ohjelman tyylistä, onko se hyvä vai huono asia. Oikeudet ainakin on myyty jo useaan maahan.
Emeritusarkkipiispa John Vikströmin mielestä kuuden kuolevan ihmisen kuvaaminen televisiossa lokaa Ylen arvovaltaa ja mainetta. Hän toivoo, ettei Yle esitä lainkaan Viimeiset sanani -ohjelmaa ja sanoo luottavansa, että myös kirkon johto tekee asian eteen "sen mikä on viisasta". "Vaikka ihmiset itsekin suostuisivat ohjelmaan, minusta se ei ole vielä vihreä valo sille, että yhteiskunnassa mennään näin pitkälle", Vikström jatkaa.
"Viimeiset sanani -ohjelmasarjan tarkoituksena on herättää keskustelua kuolemisesta, suremisesta ja läheisen menettämisestä. Ohjelma pyrkii toimimaan tukevana, lohduttavana ja ajatuksia herättävänä impulssina tv-ohjelmatarjonnassa. Ohjelman esittämisen jälkeen Suomen Mielenterveysseura järjestää puhelinpäivystyksen ja keskustelufoorumin internetiin niille, jotka tuntevat tarvetta keskustella aiheesta", kertoo ylen tiedottaja.
Kyllä on ohjelmanteossa menty liian pitkälle, jos sen esittämiseksi tarvitaan auttavia puhelimia! Eihän sellaisia tarjota vaikkapa uutisten jälkeen!
On ennenkin televisiossa esitetty kuolevia ja heihin liittyviä asioita, mm. Suomalainen kuolema.
Ainakin Hollantilaisessa versiossa lähes kaikki kuolevat olivat suhteellisen nuoria, joka tietysti tekee ohjelmasta sekä karmaisevamman ETTÄ mielenkiintoisemman ihmisten keskuudessa. Mitäpä hauskaa tosiaan olisi seurata 95v:n kaunista rauhallista kuolemaa, tai 80v tupakoitsijan korisemista sairaalassa?
Kamalasti olen järjestellyt asioita. Suunnitellut ohjelmaa nuorille syöpäpotilaille, tutkinut suolistotyhjennyksen vaihtelevien käytäntöjen ihmeellistä maailmaa ja ollut töissä. Valvonut ainakin ziljoona tuntia. Okei okei, ei niin paljoa. Tasan 29h 45min. Ekana nukkumispäivänä, siis päivänä kahden yön välissä, tuli setä viemään telkkarin pois, postimies tunkemaan 5cm paksua pakettia 2cm postiluukusta ja ystäväinen ihanainen pelaamaan kanssani Monopolia. Hän muuten toi tullessaan maailman parasta suklaakakkua! Toisen päivänä olin lupautunut leffaan kello 11:00 ja sen jälkeen syömään. Uskotte siis että nyt on raato olo :D
Töissä kuitenkin on ollut tosi mukavaa ja suhteellisen hyvin olen jaksanut, vaikka viimeinen yö oli erittäin raskaalla yliopistosairaalan osastolla.
Enpäs ole mitään jaksanut tänne kirjoittaa kun on ollut niin murjostusta vaan. Olen niin kovin kyllästynyt koko sairauteen ja kaikkiin tutkimuksiin. Itkua on siis edelleen riittänyt. Voimat ovat ihan lopussa, ja pitäisi vaan jaksaa olla töissä, opiskella ja hoitaa vielä nämä sairausjutut.
Salainen Kirjaystäväni lähetti minulle ihanan paketin, jossa oli pienenpieniä ystäviä tällaisella tekstillä:
Päiväs jos ei hyvin luista, huolinukke silloin muista. Varreltansa vaik on pieni, imee huolet niin kuin sieni. Sen kun laittaa tyynyn alle, maistuu huomen paremmalle.
Sinnepä siis ukot suuntaavat. Laitan kaikenvaralta kaikki kuusi :)
Kävin sairaalassa saamassa sytostaatteja ja sen jälkeen olenkin vaan maannut reporankana vuoroin hiestä märkänä ja vuoroin jääkalikkana. Ei oo kivaa. Iltaa kohden olen peräti päässyt ylös sängystä (liikkueakseni sohvalle ;)) ja syötyä+juotuakin jotain. Lähikaupasta oli kaikki mikä kelpaisi loppu, mutta onneksi oli cokista tölkeissä!
Tänään 8.1.2008 TV2 22:05 Dokumenttiprojekti: Oikeus kuolemaan Sveitsi on sallinut vapaaehtoisten auttaa ihmisiä, jotka haluavat tehdä
itsemurhan. Fernard Melgarin dokumentti seuraa sekä kuolemaa etsiviä
että heitä auttavia. Ohjaaja Fernand Melgar, Sveitsi, 2005
(ja sen lukijat) Tänään koitti arki aivan liian aikaisin. Sairaalassa piti jo olla kahdeksalta. Oli oikein hyvä käynti: lääkäri pohti miksi minulla oli aika ja minä pohdin miksi minun piti tulla. Kätevää. Oli taas joku hullu-opiskelija tainnut sotkea asiani. Ei ollut lukenut papereitani (ehkä metrin pinkkaa ;)) ja säikähtänyt raukka veriarvoista. Lääkäri vaan totesi lakonisesti että hyväthän nää on tollee yleisesti sulle ja että ainahan sun arvot seilaa ylösalas. Samalla hoitsu aikaisti colonoskopia (paksusuolentähystys)- aikaa, johon minulla ei ole kyllä kovaa mielenkiintoa. Olisihan se vasta 14 kerta kun olen perunut annetun ajan. Hyvä minä. Ei vaan ole kovin mukava tutkimus kyseessä, vaikka lupasivatkin runsainmitoin troppeja. Sairaala tuntien se on puolikas Panadol. Onneksi kävin tänään kuuntelemassa lääketieteen uusia tuulia ja saamassa kaikenmaailman lääketehtaiden sponssaamaa roinaa.
Lähes koko päivä on mennyt kaikenmaailman kokeissa ja testeissä. Aamulla oli ensin tylsää kokoustamista toisaalla ja sitten alkoi kaikenmaailman tutkimuksissa ramppaaminen. Onneksi ei ollut kovinkaan kivuliasta. Iltapäiväksi-illaksi istuksimaan pakkopullaluennolle. Inhottavaa.
Syöpäni ei parane koskaan, kertoo iloinen ja aurinkoinen Miss Suomi 1972, Maj-Len Grönholm, Ilta-Sanomien kannessa. Jopa kaikkien aikojen kauneimmaksi missiksi tituleerattu Maj-Len nimittäin sairastaa rintasyöpää, joka ei hänen sanojensa mukaan todennäköisesti parane koskaan. Onneksi kuvatekstissä lukee että "hän aikoo selättää sairauden perheensä takia". Hyvä hänelle!
Törmäsin nettiä selaillessani myös sivustoon terveyskeskus.fi, johon on perustettu oma syöpäosasto. Kyseessä on msn:n ylläpitämä suhteellisen hyödyllisiäkin ominaisuuksia sisältävä pääosin ilmainen palvelu.
Taas kerran näitä päiviä ja ajatuksia. Kaikilla muilla on elämä ja tulevaisuus paitsi mulla. Mä vaan istun kotona tai sairaalassa ja katon kun muut nauttivan elämästään.
10315 TURUN TAUTISTA HISTORIAA
Opistotalo, luentosali
Luentokortti 20 € tai kertamaksu 5 €
Järjestetään yhteistyössä Turkuseuran historiajaoston kanssa.
1. Ruttoja ja tauteja esiteollisena aikana ma 7.1. klo 19.15-20.45, Mika Kallioinen, dosentti
2. Lasten terveys keskiajasta nykypäivään ma 14.1. klo 19.15-20.45, Ilkka Välimäki, professori
3. Sairauksista ja kuolemasta merellä purjelaivakautena ma 21.1. klo 19.15-20.45, Esko Iisalo, professori
4. Sosiaaliturva elämänkaaren eri vaiheissa ma 28.1. klo 19.15-20.45, Tuula Toivonen, sosiaalialan lehtori
Vuosi 2008 on kiinalaisen kalenterin mukaan Rotan vuosi.
Itse olen syntynyt tiikerin vuonna, jonka johdosta olen kuulemma voimakas, äkkipikainen, tyylikäs, suorasukainen, huimapäinen sekä oikeudenmukainen. Olen syntynyt kuitenkin käärmeen aikaan, joten minun sanotaan olevan myös lumoava, nopeaälyinen, viisas, kaunis ja omistushaluinen. Vähiten minuun vaikuttaa kuukausi jona olen syntynyt, eli Rotta.
Kävin sunnuntaina lähikirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja. Kirkossa oli kanssani noin 800 ihmistä, eivätkä kaikki halukkaat edes päässeet. Puhuimme Maasikkaan kanssa eräänä päivänä siitä, kuin ihmiset luulevat erilaisten karaoke tai singstars-pelien jälkeen osaavansa laulaa kuin ammattilainen. Samalta tuntui kirkossa laulaminen. Tuntuu että oma ääni kuulosti niin komealta, kun se sekoittui muiden ja varsinkin kuoron ääniin. Hetki Idolsina ;)
Pitihän uudella kameralla kokeilla hämärissäkin kuvata:
Kirjoitan nyt nopesti, kun ei oikein istumaan pysty. Selän makuuhaava jouduttiin avaamaan ja poistamaan "pahaa" kudosta aika roimasti. Reilu tunti meni rönkkimiseen ja tietysti olo sen mukainen.
Syöpään kuolee päivittäin noin 20 000 ihmistä eri puolilla maailmaa.Kuluvan vuoden aikana erilaiset syövät vaativat arviolta 7,6 miljoonan ihmisen hengen. Luvut käyvät ilmi Yhdysvaltain syöpäliiton tuoreesta raportista. Järjestö arvioi yli 12 miljoonan ihmisen sairastuvan syöpään tänä vuonna. Arvion pohjana ovat Maailman terveysjärjestön WHO:n alaisen syöpätutkimusjärjestön tilastot.
Tänään olen harrastanut monenmoista terapiaa. Siksi ehkä päivä näyttääkin paremmalta :)
Aamulla tilasimme toimintaterapeutin kanssa minulle uuden, kauan kaipaamani istuintyynyn. Uutta patjaa en kaupungin piikkiin vielä tilannut. Se kun kuullosti hieman liioittelulta.
Koska terapeutti oli nopea käväisin elokuvissa katsomassa Sooloilua. En ymmärrä miten taas sotkin asiani, mutta löysin itseni puolivalaistusta elokuvasalista, patjojen, mikron ja 50 vauvan joukosta :D
Päivällä vielä namia (opiskelija) ruokaa ja hieman shoppailuterapiaa. Arvatkaas mitä ostin? Vihjeen olenkin jo antanut.
Olen yrittänyt piristää itseäni pitkin päivää kaikilla mahdollisilla keinoilla ei onnistu. Olen aivan loppu, en jaksa enää yhtään vastoinkäymistä, mulla on sietämättömät kivut. Kukaan lääkäri ei tosissaan ota vastuuta hoidostani, vaan mokaavat kerta toisensa perään. En jaksa enää elää tällaista elämää.
Nyt mulla on sitten se tappaja-clostridium difficilekin. Haa haa haa. Villi veikkaukseni on, että se on kokoajan ollut ja siksi jouduin sairaalaankin. Ei sitten voinut testata? Ripulin, kuumeen ja oksennusten vuoksi sairaalaan meninkin. On vielä kuulemma juuri sitä uutta ja hienoa kantaa! Katsotaan nyt mitä jatkotutkimuksissa mun hianosta ulosteestani löytyy :P
Maanantaina tosiaan kävin kokeilemassa töitä ja liian rankkaa se oli. Harmittaa aivan hirvittävästi. En jaksaisi olla enää kotona päivääkään. Inhoan omaa kehoani ja itseäni, kun en mihinkään pysty. Pah ja Päh!
Keskiviikkona vietimme Syöpäyhdistyksen nuortenryhmän pikkujouluja syömällä erittäin hyvin ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja seura mahtavaa :) Vatsa vaan ei oikein tykännyt ruaan syömisestä.
Nyt taas makaan kotona kuumeessa ja yskässä. Tuntuu ettei lääkäreillä oli pienintäkään hajua mitä he tekevät, mutta mitä pienistä, eihän tässä ole kun minun henkeni kyseessä. Pah ja Päh siihenkin.
Eilen piti itsensä repiä jo aikaisessa vaiheessa ylös. Pakkasin itseni ja roiman määrän tavaraa autooni ja suunnistin kohti lumista moottoritietä, suuntana Turun Messukeskus ja joulun suurmyyjäiset.
Vaikka lapsisyöpäpotilaat veivät osan meidän ansaitsemasta huomiosta, saimme silti jo ennen sulkeutumisaikaa myytyä kaikki 500 arpaa!!
Kyllä illalla sitten väsyttikin. Ja nyt jännitän miten ihmeessä sitten jaksankaan töissä.
Ostin Gigantista joulukalenterin. Siinä sanottiin että jos ei suklaat riitä, voit hakea rahasi joulunjälkeen takaisin. Näin tehdään :D
Muuten minulla on: - Turunsanomien - Partiolaisten (minulla näppini pelissä sen teossa) - Mauri Kunnaksen .... ja tietysti aivan ihana Oopon tekemä kalenteri.
Aion mennä Maasikkaan neuvosta hoilottamaan joululauluja ja muutenkin kuuntelen nyt paaljon musiikkia.
Ja töihin menen kyllä maanantaina. Menen ihan lääkäreiden kiusaksi. Olo on hyvä, veriarvoista viis. Aikovat ottaa minut osastolle, mutta minäpä juoksen taas kerran karkuun. Näin on.
Tarvitsen huomiseksi kaikkien mahdollisten ihmisten rukouksia, pekkuja, varpaita, sormia vaikka manaajan ja poppamiehen jos se auttaa tuomaan onnea. Huomenna on eräs erittäin tärkeä kokous, jossa asioitani käsitellään!
Verenluovuttajakoira saa panoksestaan kiitokseksi kaulapantaansa emalisen sankarin tunnuksen ja omistaja rintaansa samanlaisen pinssin. Lisäksi koira saa mukaansa 3 kilon säkin Hill´s Adult kuivamuonaa ja sen nimi julkaistaan YES Ystävät Ry:n Sankarikorien listassa (http://www.elainsairaalanystavat.com).
Verenluovuttaja(hevos)sankareille tarjoamme terveystarkastuksen, Ratsukengän
lahjoittaman verenluovutustunnuksen karsinan oveen, sekä piristykseksi
Orion Pharma Eläinlääkkeiden Hiitti-rautaa. Siinä on ihmisillekin porkkana :D
Tilkut lähtee tilkku-agentille, jos sellaisen jostain löydän, mutta sukkien kohtalo on avoin. Tahtoisin ne käytettäväksi Suomessa, sillä kyllä kai täälläkin viluisia varpaita riittää. Voisikohan niitä viedä suoraan synnytysvuodeosastolle? hmm.
Ensin yritin löytää mieluista sivupohjaa, kun en löytänyt heti, aloin Catrygin opetuksen mukaan tehdä sivupohjaa. Jotenkin vaan olen niin toope ettei onnistunut. Onneksi löysin tämän pohjan. Saatte nauttia löytämästäni sivupohjakuvasta siis vain tässä:
Olen nyt kahtena iltana ollut oman syöpäyhdistyksen tukihenkilökoulutuksessa. Mielenkiintoista ollut, mutta aika vähän mitään "uutta minulle". Olen ollut nyt sitten reilun vuoden syöpälasten ja - nuorten tukihenkilönä ja sen puitteissa käynyt SYLVA:n tukihenkilökurssin. Koska tuettaviakin on ollut, joten asiat eivät ihan uusia ole. On minut saattanut nähdä myös saattohoitokodissa puuhastelemassa.
Se minkä kurssilla huomasin, oli rintasyöpäpotilaiden määrä. Pakko tunnustaa että välillä tuntui ettei muuta olekaan olemassa. Jopa lääkäri sanoi parhaan tietotaidon syöpien osalta olevan onkologeilla. Joopa-joo, syöpätautien lääkäri ei kyllä osaa sanoa minusta mitään. Kyllä se on hematologi, joka on siis erikoistunut pelkästään veritauteihin, joka leukemioita ja myeloomia hoitaa.
Eilen lintsasin kurssilta, koska seitsemän tunnin istuminen + 100 km autossa, olisi ollut aivan liikaa. Ensi viikolla olisi vielä kaksi iltaa jäljellä.
Loppuun hieman tilastoja siitä, ettei rinta- ja eturauhassyövät ehkä olekaan ainoita syöpiä ;)
Vuonna 2005 todetut syövät (miehet + naiset): Yhteensä 14 044 + 12 409 todettua syöpää Ruuansulatuselimet 2634 + 2397 Hengityselimet 1720 + 631 Eturauhanen 5320 Naisten sukuelimet 1495 Virtsaelimet 1080 Ihon basaliooma 2816 +3547 Rinta 4021 Imukudos, verta muodostava kudos 1024 + 897 ...ja leukemia 278 + 214
Joku oli varastanut (olin siis hukannut) toisen Kaisan blogi-napin, joten jouduin googeloimaan sen. Ja mitä tapahtuikaan, törmäsin tällaiseen blogiin:
http://kaisaleka.blogspot.com/
Voi ihme! Olen Kaisa Leka, ja varsinkin Kaisa-Hiiri ja Ankka-Leka-fani :D Olen itseasiassa Kaisan kanssa vaihtanut sähköpostejakin, ja hän on minua monessa asiassa neuvonut! Ja tietysti omistan hänen jalkoihin liittyvän sarjisalbumin.
Päätin jo aikoja sitten etten puhu työtaistelusta mitään blogissani. Vakavasti sairas potilas ja TEHY-aktiivi kompaktissa kokonaisuudessa ;)
Sen verran pitää sanoa, että eilisissä kello 18:00 uutisissa haastateltiin minua teholla paljon hoitanutta hoitajaa, vuodeosastoa jolla vietin ajan teho-hoidon jälkeen ja omaa ihanaa (sarkasmia) lääkäriäni, joka maanantaina kysyttäessä kotiutumisesta sanoi viikkoja vielä osastolla menevä. Kun tiistaina toisen lääkärin ollessa kierrolla kotiuduin, oli tämä Jonde keskiviikkona minun nähdessään hieman närkästynyt :D
Olen päättänyt vaihtaa sukunimeni. Laki määrää, etten voikaan toteuttaa suunnitelmaani, ja ottaa Virtasta tai vastaavaa. Minun on joko etsittävä suvusta joku nimi (ainoat Hiltunen ja Mykkänen) tai keksittävä oma. Koska rakastan purjehdusta, päätin ottaa purjehdussanakirjan esiin. Tässä sieltä löytyneitä: - Merenvirta - Knaappi - Kuunari - Ankkurila - Parhaana ehkä Atsimuutti ;) - Majakkala - Meduusa
Minut suljettiin minulle erittäin tärkeästä salainen leivontaystävä- ringistä, koska en ole pystynyt lähettämään lokakuun pakettia ajallaan. Asia on selitetty parilleni ja olen koonnut oikein ison ja mukavan paketin nyt marraskuun paketiksi. Vein sen jo lähteviin posteihin, eli se lähtee ajallaan. Minulla on tosi paha ja surullinen mieli. On kuulemma epäreilua tätä ihmistä kohtaan, joka ei ole saanut lokakuun pakettia ajallaan. Häntä on kuitenkin tiedotettu asiasta jne. Epäreilua? Mikä on epäreilua? Ettei yksi ihminen nyt saa yhtä pakettia. Minusta se ei ehkä ole maailman oleellisin asia, kun mielestäni pitkä dialyysi+hengityskonehoito+teho-hoito on aika hyvä syy... Ei näköjään ole PinkMaman mielestä! (tai salaisen ystäväni)
Joku viisas sanoi, että ihmisellä pitää olla kuusi hyvää ystävää. Muuten rasittaa ystäviään liikaa. He eivät jaksa kuunnella ja väsyvät. Olen todella huolissani. Koska minulla ei ole kuutta ystävää, täytyy minun kai pitää turpani rullalla, etten rasita ja väsytä ystäviäni liikaa.
Kun tuntui että tulen hulluksi ja räjähdän kappaleiksi pelkästä harmistuksesta, kaivoin esiin suomen syöpäpotilaat ry:n tekemän kirjan Selviytyjän matkaopas. Päätinpä siis kopioida tähän parhaita paloja siihen liittyen.
Kun sinulta kysytään se ainainen kysymys, joka tulee sen jälkeen kun on kertonut syövästä: "Paljonko sulla on elinaikaa?" On paras vastaus siihen: Entäs itelläs?
Seuraava on niiiin totta ja siksi syöpä-elokuvat ovatkin stereotypioineen kaikkineen niin hauskoja:
Jos elokuvassa joku sairastuu syöpään, se tarkoittaa useimmiten sitä, että henkilö kuolee lopussa. Sitä ennen henkilöltä lähtee tukka päästä, hän oksentelee ja kärsii käsittämättömistä kivuista. Sairauden aikana hän ei kykene tekemään yhtään mitään. Loppuelämä on synkkää ja pateettista.
Mutta pakkohan se on tunnustaa, etteivät elokuvat väärässä kaikessa suhteessa ole. Olen menettänyt hiukseni NELJÄ kertaa, olen oksentanut kaikki mahdolliset sisäelimeni niin nenän kuin suunkin kautta ulos. Olen riutunut, jäänyt kivoista asioista paitsi ja kärsinyt sellaisista kivuista mitä ei voi uskoakaan todeksi.
Menen riutumaan olohuoneeseen. Mitä tehdä, kun jalat ei kestä seisomista, makuuhaavat makaamista ja haavat pakaroissa istumista.
Sähköpostini tulvii vihaisia sähköposteja. Kaksi salaista ystävää odottaa salaista pakettiaan. Laivareissu mieluisassa porukassa jäi tekemättä (ja en päässyt ilmoittamaan asiasta). Kirjasto vaatii kirjojaan ja nyt myös rahojaan . Ja minulla ei kynä pysy kädessä, jalat eivät vie postiin. Julkinen anteeksipyyntö.
Kotona ollaan. Joka päivä pitänyt sairaalassa käydä tipalla, mutta kotona kuitenkin! Vaikeaa ja tuskallista on opetella uudelleen kävelemään, kirjoittamaan kynällä... En pysty pukemaan itse, peseytymään saatikka ruokaa laittamaan. Selässä on 3 cm x 15 cm kokoinen makuuhaava/hautuma-alue. Kovat on niissäkin kivut. Pahinta on kun ei mitään pysty itse tekemään. Ei mitään. Minkäänlaista edistystä ei kunnossa tapahdu ja olen hyyyyyvin pahalla päällä.
Hieman
selitystä tänne, miksi ei uusia kirjoituksia ole näkynyt..
Otsikko "Olen kipeä" on tosissaan pitänyt viime viikot paikkaansa.
Sepsis vei teholle, hengityskoneeseen ja dialyysiin, mutta nyt näyttää
Prognoosin prognoosi jo paremmalta. Potilas on herätetty torstaina ja
siirretty vuodeosastolle, edessä on kova toipuminen rankasta taudista.
Varmasti lisää tekstiä alkaa tulla jossakin vaiheessa, kun kädet ja
jalat jaksavat paremmin liikkua.. Mutta nyt vasta pitääkin lähettää
kaikkia mahdollisia voimahaleja, jaksamissäteitä ja puhalluksia, että
saadaan potilas tervehtymään ja taas tolpilleen!
Ensin ole kaksi keuhkokuumetta, sitten paaaaljon kuumetta, kuumetta, kuumetta, sormessa sanottiin kasvavan herpes, sitten tuli virtsatietulehdus ja se ei yhdellä antibioottikuurilla helpottanut.
Keskiviikko iltana suuntasin sitten kuumeisen nokkani ja autoni nokan kohti Tamperetta ja kyllä kannatti. oli aivan upea! Sain siitä voimia ja piristystä taas seuraavaan päivään ja aamuvuoroon :) Kotona olin vasta kahdentoista maissa. Silti aamulla heräsin iloisena.
Upeita temppuja. Akrobatiaa. Lentämistä. Upeita pukuja. Lavastusta. Hyvää leivosta ;)
Viime viikon loppupuoli ja viikonloppu meni vääntäessä yövuoroja. En oikein saanut nukuttua ja nuha paheni niin, että keskiviikkona raahautuessani töihin, tuntui ettei enää jalat kanna. Kuumetta oli yli 38C ja päätin että kun kuume olisi 38.5 tai yli lähtisin kotiin. Kyselin kyllä kaikilta sijaisilta kävisikö ke, to tai pe aamu, muttei kenelekään käynyt. Hyvä tilanne taas sijaisten suhteen... Onneksi kuume sitten kait siinä vaiheessa kun lopetin mittaamisen, helpotti...
Nuha jatkuu. Ikävä vaiva tosiaan. Eilen kävin TYKS:ssä taaas kerran. Oli kovin kovin ikävä ja kivulias käynti. Lääkärikin oli pahalla päällä, joten karjuimme toisillemma kilpaa :)
Töitä saa painaa niin paljon kun ehtii tai vaikkei ehtisikään. Alkaa rytmi käydä turhan rajuksi minulle. Varsinkin nyt kun jo useampi aamu on alkanut oksentelulla. Saatan ottaa kolme kertaa pahoinvointilääkkeen ilman että se ehtii vatsaan. Yksikin päivä olin viemässä ystävää kouluun, kun lähtiessä alkoi oksettaa. Kaivoin muovipussia, mutta oksennus tulikin jo ennen kuin ehdin autoo. Oksensin ihan suoriltaan vessanpöntöön, vedin vessan, pyyhkäisin suun yöpaidan hihaan ja sanoin "mennään" :D Ystäväinen katsoi hieman pitkään!
Tulihan se nopesti tämä ensimmäinen sairaslomakin. Toinen keuhkokuume - pneumonia - iski voimalla päälle. Olo on kyllä aika kurja ja väsynyt. Harmittaa kun ensimmäinen, tosi vahva, antibioottikuuri ei oikein mitään auttanut. Tai en tiedä auttoiko. Onko tämä uusi vai sitä samaa vanhaa? Yhdessäkään puhtaassa, siis tulehduksettomassa keuhkokuvassa en ehtinyt käydä. No taas syön antibiootteja suun kautta, kun en millään sairaalaan suostunut menemään sisään. Lähetettä on turha tehdä, jos potilas sanoo repivänsä sen oven ulkopuolella. Sain siis lisää suun kautta otettavia. Ensi viikolla muutenkin aika TYKSiin selkäpiikille, joten silloin on ohjelmoituna taas keuhkokuvat. Ainut keino saada taudinaiheuttaja kunnolla selville olisi kuulemma BAL-tutkimus. Tutkimus, joka mielestäni olisi todella hyvä kidutuskeino, voittaa kaikenlaisen hakkaamisen, sähköiskut, viiltelyt...
"Tehtävänanto:
kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen
valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä.
Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän
haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän
kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä".
Minulla ei ole itseasiassa päällä rihman kiertämään. Aivan siis aataminasussa olen :)
Tänään ma olin Tivolissa. Sinänsä hyvä päivä mennä sinne että aamulla heräsin kaameaan krapulaan. Sinänsä mielenkiintoista, etten ole moneen kuukauteen juonut mitään! Hiukan toki oksetusta lisäsi kieppuminen muutamassa laitteessa, mutta pahimpiin en toki mennyt!
Törmäilyautoista minut melkein heitettiin pois liian rajun käytökseni takia...
Amurin erinäköiset kissaeläimet kutsuivat minut korkeasaareen perjantaina. Oli upeaa nähdä mm. ilves, lumileopardi (Ossurin kaveri!) ja leijona ihan läheltä. Kaikkia eläimiä ei reitillä ollut, mutta riittävästi kumminkin. Festaritunnelmaa, salametsästäjiä, näytelmiä ja vesibussimatkoja oli koko yö täynnä! Kuvia myöhemmin :)
Viimeinen työpäivä olikin jo keskiviikko. Torstaina kun olin lähdössä töihin sanoi oma rakas Masa-autoni sopimuksensa irti. Auto tuli nopeasti (ja kalliisti) ihanien miesten avustuksella korjattua, mutta liian myöhään jotta olisin ehtinyt enää töihin. Työpaikalle jäi ketsuppipurkki, 0,5 L cocacolaa ja 1 e rahaa, niin ja karjalanpiirakoita. Jäivät myös ihanat työkaverit vaille lähtömaljoja- ei kun karkkeja.
31.8.2007 Iltasella ajelimme matkaseurani (siis Igor-sammakon lisäksi) kanssa kohti Helsinkiä. Pahimmilta ruuhkilta vältyttiin, joten ehdimme käväistä vielä Mempshiksessä syömässä. Nälkä oli niin kova, että päätin tilata seuraavan hampurilaisen:
EMPIRE STATE BURGER Kolme hampurilaissämpylää, kaksi naudan jauhelihapihviä, broilerin rintafileetä, pekonia, cheddarjuustoa, punasipulia, tomaattia, salaattia, maustekurkkua, tuoretta ananasta, chimichurrikastiketta, mauste- ja lime-minttumajoneesidippi ja ranskanperunoita
Tarjoilija kuitenkin ilmoitti etten jaksaisi sitä syödä, joten jouduin tyytymään pienenpään ;)
Satamassa sitten olimmekin jo lähes tuntia ennen. Joka kuitenkin meinasi olla liian myöhään check in jono oli nimittäin niiiiin pitkä. Onneksi edes saimme automme oven eteen, kiitos rakkaan invalidin pysäköintiluvan.
Laiva oli lastattu lähes täyteen asti, mutta silti saimme kyllä näin äkkilähdöllekin ihanan hytin. Oli ikkunaa ja telkkaria ja iiiisoa sänkyä. Hetki meni hytissä tavaroita purkaessa ja hengähtäessä, ennen kuin ehdimme kannelle katsomaan... niin... sitä kun laiva saapui satamaan :D Ei siis matka kestänyt kovinkaan kauaa. Illalla kiertelimme laivaa, mutta nopeasti kutsui hytti ja kauneusunet.
1.9.2007
Aamulla heti kello seitsemän aamiaiselle ja sieltä kohti Tallinnaa. Ilma oli mitä kaunein, ihmiset ystävällisiä ja elämä mukavaa. Tavarat hotellin ilmaiseen matkatavarasäilöön ja hienoilla kaupunkikorteilla kohti eläintarhaa, turistibussia! (noloa mutta mielenkiintoista, selostus kun oli suomeksi) ja käsityöläistoria. Lounasravintola löytyi vanhasta kaupungista. Kävi kuitenkin niin ikävästi että ruoka oli täysin syömäkelvotonta. Ravintola oli kaikinpuolin hieno, mutta tosiaan ruoka aivan käsittämättömän pahaa. Onneksi kaikki ruoka koko kaupungissa oli suhteessa halpaa.
Hetken kiertelimme vanhaa kaupunkia ja sen pienempiä, ei niin kaupallisia kujia. Matkustimme jopa pienellä kaupunkijunalla, Toomaksella! Kuitenkin nälkä veti uudestaan syömään. Ja tälläkertaa olikin aivan mahtavaa ruokaa!
Illalla uni tuli yllättävän nopeasti.
2.9.2007 Postikorttien kirjoitusta, viimeisten tuliaisten ostoa niin itselleen kuin läheisimmilleen. Laivalle saavuimme aivan liian aikaisin, mutta kun hotellista piti kirjautua ulos jo kello 12 ja ulkona satoi kaatamalla. Laivaan pääsi jo sisälle aamusta asti, mutta harva paikka oli auki. Nälkä kurni pikkuvatsoissamme, kun jonotimme keskihintaiseen ravintolaan noin 50 muun kanssa. Jälkiruokapöytä oli erittäin NAM!
Galaxy saapui laituriin iltapäivällä ja matka jatkui kohti kotia. Väsyneenä ja virkistäytyneenä.
Mutta arvatkaas keitä näin satamassa Helsingissä? mm. Jone Nikulan, Ellen Jokikuntaan, muutaman julkkishomon sekä paaaaaljon muita kauneusalanammattilaisia. Hauskaa.
Savisudelle pojot kotiin! Tallinnassa siis on vilistetty:
Matka meni oikein hyvin. Vasta lähtöpäivänä alkoi sataa, joten ilmatkin suosi, ei kuumaa eikä liian kylmää. Paljon ostin villaisia ihania käsitöitä, lapasia, sukkia ja ihanan villatakin. Samoin tietysti sydäntäni lähellä olevia magneetteja. Sunnuntaina iski kaamea vatsakipu ja oksetus, mutta ne helpottivat kourallisella lääkkeitä. Olen jo keksinyt sen parhaan: Pahoinvointilääke, Maitohappobakteerit, Liikahappoisuuslääke ja kipulääke :D
Tänään onkin ollut tyhmempi päivä. Sain sakot. Sehän tästä vielä puuttui :(
Olemme tottuneet laittamaan väsymyksemme milloin veren alhaisen
rautapitoisuuden, vitamiinien puutteen, laihduttamisen tai monen muun
asian syyksi. Nyt olen kuitenkin löytänyt todellisen syyn..
Olen väsynyt, koska olen ylityöllistetty!
Katsohan:
maamme asukasluku on noin 5,1 miljoonaa, joista 2,2 miljoonaa on
eläkkeellä. Siten jää 2,9 miljoonaa, joiden pitää tehdä työ.
Maassamme on 1,8 miljoonaa koulutettavaa, joten jää 1,1 miljoonaa, joiden pitää tehdä työ.
Erilaisissa hallinnollisissa tehtävissä on 660 000 henkilöä, joten jää 440000, joiden pitää tehdä työ.
Armeijan palveluksessa on 93 000 henkilöä, joten jää 347 000, joiden on tehtävä työ.
Työttömänä on 300 000 henkilöä, joten jää 47000, joiden on tehtävä työ.
Sairaaloissa on hoidettavana 43 000 henkilöä, joten jää 4 000 henkilöä, joiden on tehtävä työ.
Maamme vankiloihin on suljettuna 3998 henkilöä, joten jää vain kaksi henkilöä, joiden on tehtävä työ. Sinä ja minä!
Ja sinä hitto se vain istut siellä blogiani lukemassa!
On tyhmää että täytyy
kuolla. Minusta ihmisiä ei
tarvitsisi vaihtaa koko
ajan. Minä olen sitä
mieltä, että jos täällä
kerran ollaan, niin ollaan
sitten.
Tosiaan työmatka lyhenee radikaalisti. Nyt matka on ollut 85 km, onneksi kuitenkin moottoritietä pääasiassa. Uuteen työpaikkaan on matkaa hieman yli 10 km.
Tänään lääkäri soitteli luuydinnäytteen tuloksia, eikä kyllä uutiset olleet kovin hyviä, ei nyt huonojakaan mutta kuitenkin. Tylsää.
Toisiksi viimeinen päivä tässä työpaikassa. Ensi viikolla kutsuvat uudet tuulet. Oma jaksaminen ei riittänyt näin suuureen tuntimäärään ja pitkiin matkoihin. Oikein itku kuitenkin tulee kun joutuu lähtemään. Toivotaan että uusipaikka, lähempänä kotia, on yhtä viihtyisä!
Kuume ja tukkoisuus on vaivannut. Osittain ehkä allergiaakin. Kuume tosin ei, mutta siis nokan vuoto. Toisaalta veriarvot huitelevat niin alhaalla, ettei ihmekään että veri lentää ;)
Mutta arvatkaas mitä minä teen perjantaina? Matkustan muille mailla vierahille!
Jos mietit et ois parempi, ku ois jääny syntymät,/ venaa viel huomisee, pidä pääs pystyssä,/ älä jää tyhmyyttäs murehtii turhaa,/ ku tarviit aika surra, ota joku sureen sun kaa,/ joskus voittaa, joskus saa turpaa,/ kesäl o lämmin, talvel sataa lunta,/ niinku vuodenajat, huolenaiheet vaihtuu,/ vaipuu unohduksee, lumet sulaa ja haihtuu,/ Sul o vaa tää elämä, turha pelkää,/ et se ois nii pitkä, ettei kannattas elää,/ pitää ottaa kaikki irti, vaik kui sattuu,/
Tämä on lääkkeiden haittavaikutuksista kamalin! Hikoilu! Tulen hulluksi, nolottaa, rajoittaa sosiaalisia kontakteja... Olen nimittäin aina aivan läpimärkä hiestä. Se ei haise onneksi, mutta on noloakin nolompaa olla kokoajan pää märkänä. Ja se myös pahentaa mun erittäin rasittavaa luonnonkiharuusongelmaa...
Kävin tänään hakemassa 2000 viron ihmerahaa. Kohta koittaakin matkaa! Sain uuden henkilökortinkin jonka anoin vasta viime torstaina! Nopeaa toimintaa kerrankin.
Eilen otin vastaan hienon ja mahtavan Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen Nuorten-ryhmän puheenjohtajuuden. Kilpailu, kuka saisi toimia puheenjohtajana, oli kova. (halukkaita 0) Samalla minut ristittiin myös rahastonhoitajaksi, antamalla minulle suuren suuri käteiskassa. Minusta tämä oli luottamuksen osoitus, onhan käteisvaramme tällä hetkellä 12 e :D
Suunnittelimme syksyksi mm. kankaanpainantaa, uimista, hohto-golfaamista, jalkahoidon-luennon sekä peli-illan.
Eilen vaivasi hieman pahoinvointi aamusta, mutta ihmeellistä kyllä, se laantui nopeasti. Vatsa on edelleen kipeä, mutta kun tarpeeksi odottaa ihmeparantumista, niin se voi joskus koittaa.
Yön hiljaisuus on käsin kosketeltavaa. Kaikki nukkuvat. Niin tyttö kuin koirakin näkevät unta. Molempien käpälät heiluvat näkymätöntä katua vasten. Oma maha murisee. Pesukone hoitaa hommiiaan ja yöperhona (tai mikälienee otus) räpsyttää siipiään lampussa.
Voi lähes sanoa että rauha maassa ja ihmisillä hyvä mieli...
Ei ikä paina! Olet kenties aikuistunut, muttet onneksi liikaa! Ymmärrät, ettei elämä ole niin vakava asia, ja uskallat pitää hauskaa. Sinulla on ystäviä, jotka seisovat aina takanasi; tuntemattomia rempseä tyylisi voi joskus hirvittää, eikä sinulla ole asiaa hienostopiirehin. Toisaalta, miksi haluaisitkaan sinne, sinullahan on hauskaa juuri nyt!
Jos oletkin seniori, niin iloinen seniori! Aikuistesti
Katsokaa ken voitte, Mirja Pyykön tv-raportti syöpäosasto kymmestä, Helsingistä. Tämä dokumentti sai koko suomen kyynelehtimään, niin kamala se on. Dokumentti myös muutti monen ihmisen, myös Mirja Pyykön, ajatuksia erityisellä tavallaan.
Olen sarjaa katsonut alusta asti. Mukana on paljon syöpäpotilaita, ja kyllä jokainen kohtalo ottaa tiukille, tuntuu että olen päässyt paljon helpommalla kuin he. Ohjelmassa myös paljon muita kanadalaisia naispotilaita. Mm. kasvonkorjauksia, kuulolaitteita, raskauksia jne
Seuraavat jaksot:
Keskiviikko 15.08.2007 YLE Teema, klo 23.30 osa 10 Torstai 16.08.2007 YLE Teema, klo 19.30 osa 11 Keskiviikko 22.08.2007YLE Teema, klo 00.30 osa 11 Torstai 23.08.2007 YLE Teema, klo 19.30 osa 12
Nyt koko hyvä tarkoitus tuntuu valuvan hukkaan, ja jouduin jopa poistamaan tilkkutalkoisiin viittaavan napin blogistani, koska en suostunut lähettämään tilkkuja juuri oikealle ihmiselle... Onpas harmittavaista ja masentavaa, että näin paljon surua tulee hyvästä aiheesta :(
Kommentti: "Jos haluat toimittaa Vaakalle tilkkusi, poistathan sitten kuvani
sivultasi pois? Vaakan sivuilla ei ole haasteesta mainittu kuin
blogissa: http://tilkkujenyo.blogspot.com/
Ja sekin on linkitetty mun blogiin....
Tämä on minun järjestämä haaste, kuulun vaakaan ja järjestän Helsingin tapahtuman."
Hyvä xxxx pahoitit todella mieleni ihmeellisellä omistushalullasi!
Yhteiseksi hyväksihän tässä toimitaan, ja tosiaan tarkoitukseni ei
ollut mitenkään väärin toimia!
Akaasilta vein: Alla on 150 eri elokuvaa, jos saat 75 rastia, ( eli puolet ) olet melkoinen elokuva friikki! :D ( ) Sinussa on se jokin (1) Harry Potter: Viisasten kivi (2) Harry Potter: Salaisuuksien kammio (3) Harry Potter: Azkabanin vanki ( ) Harry Potter: Liekehtivä pikari ( ) Mr. and Mrs. Smith ( ) The Mexican ( ) Nemoa etsimässä (4) Leijonakuningas (5) Ocean's eleven (6) Ocean's twelwe ( ) Spy Game ( ) Fight Glub ( ) Seven (7) Thelma & Louise ( ) Grease (8) Seitsemän yötä Tiibetissä (9) Pirates of the Caribbean ( ) Troija ( ) Starsky and Hutch ( ) Saw (10) Mouling Rouge (11) Scream ( ) Scream 2 ( ) Scream 3 ( ) Scary Movie ( ) Scary Movie 2 ( ) Scary Movie 3 (12) The Grinch (13) American Pie (14) American Pie 2 (15) American Wedding ( ) i, Robot ( ) Teksasin moottorisahamurhaaja ( alkuperäinen versio!) ( ) Teksasin moottorisahamurhaaja (uudempi) (16) Men in Black (17) Men in Black 2 ( ) The Village ( ) Along Came Polly (18) Forrest Gump (19) Deep Impact ( ) The Terminal ( ) Halloween ( ) The Ring ( ) The Ring 2 ( ) Space Jam (20) Chigaco (21) Riku Rikas ( ) The Day After Tomorrow (22) I am Sam (23) Taru Sormusten Herrasta: Sormuksen ritarit ( ) Taru Sormusten Herrasta: Kaksi tornia ( ) Taru Sormusten Herrasta: Kuninkaan paluu ( ) Ten Things I Hate About You (24) Just Married ( ) Painajainen Elm Streetillä (25) Titanic (26) Romeo & Julia ( ) Tiedän mitä teit viime kesänä (27) Independence Day ( ) Bad Boys ( ) Bad Boys 2 (28) E.T (29) Yksin kotona (30) Yksin kotona 2 (31) Yksin kotona 3 (32 ) Mio poikani Mio (33 ) Katto Kassinen (34) How to Lose a Guy in 10 Days (35) Calendar Girls (36) Catch Me If You Can (37) Spider-Man ( ) Spider-Man 2 ( ) The Fifth Element (38) Riku rikas (39 ) Air Force One (40) Sound of Music ( ) Terminaattori ( ) Terminaattori 2 ( ) Meet Joe Black ( ) Vanilla Sky (41 ) Addams Family (42) Ace Ventura (43) Valehtelija, valehtelija (44) Hevoskuiskaaja (45) 8 mile (46) Die Hard ( ) Eurotrip (47) Deep Blue Sea (48) Casper ( ) Alexander ( ) Save the Last Dance (49) Pretty Woman (50) Melkein julkkis ( ) Uneton Seattlessa ( ) Top Gun (51) Sairaan kaunis maailma (52) Cast Away ( ) Wicker Park (53) Kuka sanoo tahdon? (54) Vuosi nuoruudestani (55) Shrek ( ) Shrek 2 ( ) Viimeinen Samurai (56) Kimpassa (57) Fucking Åmål (58) Saksikäsi Edward (59) Vihreä maili (60) Amelié (61) The Truman Show (62) School of Rock (63) Big Fish (64) Pelastakaa sotamies Ryan (65) Austin Powers 1 (66) Austin Powers 2 (67) Austin Powers: Kultamuna (68) Pelikaanimies ( ) Blues Brothers ( ) Blues Brothers 2000 (69) Aristokatit (70) Piano (71) American Beauty (72) Pahat Pojat (73) Pitkä kuuma kesä ( ) Honey (74) Notting Hill ( ) Kummelit kultakuume (75) Morsian karkuteillä ( ) Karhuveljeni Koda ( ) Herrasmiesliiga (76) Pieni suklaapuoti ( ) Kauna (77) Helmiä ja sikoja (78) Erin Brochowich ( ) Ihmeperhe ( ) Kellopeliappelsiini ( ) King Arthur (79) Koirankynnen leikkaaja (80)Heinähattu ja Vilttitossu ( ) Dancer in the Dark (81) Lapsia ja aikuisia (82) Unbreakable (83) Jali ja suklaatehdas (84) Boys don't cry ( ) Syksy New Yorkissa (85) Kuutamolla ( ) Kaverini mahtava Joe (86) Olimme sotilaita (87) Häjyt (88) Pikkunaisia
Täällä suunnalla vatsaa vaivaa vatsavaiva. Ruoka, eikä juoma ole lainkaan pysynyt sisällä ja kivut ovat olleet sietämättömät. Nukkuminenkin on kärsinyt, samoin tietysti tässä kuumuudessa töiden teko.
Ensin ajattelin, että olen saanut Kiinalaisesta ruokamyrkytyksen, mutta kun eilen en enää pystynyt vatsakivulta kävelemäänkään arvasin oireiden tulevan muusta. Koko ajan muutenkin on oireet viitanneet suolistossa olevaan verenvuotoon, joten osasin viimein yhdistää kaiken jo vuosi sitten minua vaivanneeseen vuotavaan vatsahaavaan...
Viime aikoina on stressi ollut erittäin erittäin kova, ja viimeisen sykäyksen sairaudelle näytti antaneen kipulääkkeen nappaaminen tyhjään mahaan, joten ei ole ihmekään että vatsa temppuilee. Ja tietysti olen nyt ollut töiden vuoksi kaukana kotoa, ja ilman asiaan auttavaa lääkettä.
Eilen vihdoin tekstiviesti konsultaation perusteella, eräs ihana ystävä määräsi minulle lääkettä, joka auttoikin nopeasti! On todella ihmeellinen tunne kun pystyy nukkumaan, kävelemään ja jopa syömään!
Tänään kävin onnellisena vatsakivun helpottumisesta katsomassa ihanaisia alpakoita, pässejä, lehmiä, laamoja, pikkupossuja (jotka nukkuivat), lampaita ja aasia. Samalla reissulla törmäsin maailman rauhallisimpaan ja ihanimpaan kissanpentuun. Joka vain nukkui ja näki onnellisena unia.
....etenee kovin huonosti. Olen onnistunut lähes puhkomaan sillä omat ja läheisten silmät. Jatkuvasti olen valittanut, ettei se lämmitä yhdenkään lapsen pikku varpaita, kun se on niin reikäinen :( Huonosti menee, mutten luovuta. Ostin vielä hienoa moniväristä 7-veljestä lankaa. Tosin unohdin ostaneeni sellaista ja rutisin siitäkin, että: " nyt tää lankakin tekee itsemurhaa ja vaihtaa väriä!"
Eilinen työpäivä meni mukavasti maakuntamatkailun merkeissä. Kävimme myös meressä taas uimassa. Illalla alkoi kova vatsakipu, joka ikävä kyllä rauhoittui vasta aamuyöllä. En usko syöneeni mitään kovin kummallista... Mehujäätelön ja pizzaa. Tänään vatsa ollut vielä hiukan kipeä ja makaronilaatikko vaan pahensi oloa. Pöh.
Seuraavan kerran töihin vasta sunnuntai iltana.
Tänäänpä ei ollutkaan työpäivää. Sain lepäillä ja kyllä lepo maittikin. Huomenna taas tiedossa 8 h:n työpäivä, apua. Kuumuus tekee kyllä aika hulluksi. Kuumaa ja kosteaa. Ötököitä. Oi oi. Kuusi hyttysenpuremaa eiliseltä jaloissa :(
Haastan kaikki blogiani lukevat tekemään tilkkuja! Olen koko elämäni ollut puutöissä ja koskaan en ole siis oppinut virkaamaan, kutomaan, neulomaan enkä ompelemaan. Kerran tosin onnistuin ompelemaan ompelukoneella omaan sormeeni... Peruskoulussa väänsin pakollista patalappua loppujenlopuksi kolme vuotta, kunnes perhettämme uhkasi psykoosi ja hajoaminen patalapun ryökäleen vuoksi. Myös sen jälkeiset yritelmäni ovat olleet naurettavia..
Jos minäkin, moinen käsityönvihaaja numero I otan haasteen vastaan, niin sitten saat kyllä luvan ottaa sinäkin!
Tahdon antaa tämän kunniamaininnan JonnaKonnalle! Ihanalle, iloiselle perheen äitikälle ja perhepäivähoitajalle, joka aina jaksaa tsempata ystäväisiään!
Taas oma ihana salainen kirjaystäväni lähestyi minua paketilla :) Voi kuinka iloiseksi taas tulinkaan, pakko saada kamera kuntoon, että saan teillekin näyttää!
Minna Tallgren,
lääkäri, Meilahden sairaalan teho-osasto: "Jos sairaus ja kuolema
tulevat nopeasti ja yllättävästi, saattaa ensimmäinen keskusteluni
potilaan omaisten kanssa olla se, jossa kerron heille läheisen
kuolemasta. Sen voi joutua käymään jopa puhelimessa. Nämä tilanteet
ovat kaikkein haastavimpia.
Länsimaailmassa kuoleman kohtaaminen on
nykyään niin harvinaista, että ne ovat ainutkertaisia tapahtumia sekä
potilaille että omaisille.
Nuorena ajattelin, että tähänkin tottuisi,
mutta ei se niin ole. Koen itsekin surua potilaan kuolemasta. Yleensä
minulla on ollut tähän ihmiseen henkilökohtainen suhde: olen perehtynyt
hänen hoitoonsa ja siihen, minkälaista hänen elämänsä on ollut ja miten
hän on sen kokenut. Ei asioiden miettiminen lopu siihen, kun omaiset
lähtevät kotiin – eikä siihen, että itse lähtee kotiin. Sitä miettii
pitkin päivää.
Erityisen vaikeina koen tilanteet, joissa
on samankaltaisuutta itselleni tärkeisiin ihmisiin. Jos vaikka potilas
on saman ikäinen, näköinen tai oloinen kuin omat perheenjäsenet tai
ystävät.
Suruun liittyy väsymyksen ja lamaantumisen
tunnetta. Työtilanteessa niitä oppii hallitsemaan. Kun keskustelen
omaisten kanssa, en voi antaa valtaa omille tunteilleni. Minun täytyy
pystyä pitämään langat käsissäni.
En aina tunne potilaan omaisia hyvin, enkä
osaa ennalta arvioida heidän hätänsä astetta. Vaatii keskittymistä,
jotta osaan keskustella asioista, jotka ovat sillä hetkellä tärkeitä.
Tarvitaan aikaa, jotta sekä minä että he voimme keskittyä keskusteluun.
Silloin ei ole hakulaitetta taskussa."
Karpalotiellä sattui myöhään perjantai-illalla vakava, polkuauton ja liikennemerkin välinen kolari. Onnettomuudessa loukkaantui 80-luvulla syntynyt, naispuolinen, turma-auton kuljettaja. Toinen osapuoli, 90-lukulainen liikennemerkki säilyi onneksi vahingoittumattomana. Polkuauto oli etenemässä kovaa vauhtia Karpalotieltä Salituntielle, kun kuski menetti autonsa hallinnan loivassa kaarteessa. Pelastustöissä oli mukana myös pelastushelikopteri, mutta kaikki loukkaantuneet kuljetettiin paikattavaksi jalkaisin. Alkoholilla ei uskota olevan osuutta onnettomuuteen. Poliisi tutkii rikoksen mahdollisuutta.
Sain haasteen Maasikkaalta , eli seitsemän faktaa minusta: 1. Osaan tekoröyhtäillä 2. Minulla on kastelukannun muotoinen ja näköinen laukku 3. Luotan viimeiseen asti ihmisiin. 4. Tällä hetkellä luen neljää kirjaa samaan aikaan 5. En voisi elää ilman suklaata ja naudan lihaa 6. Ystävät ovat minulle todella tärkeitä! 7. Tahtoisin oppia harppuunakalastusta
- Katsottaessa kaivoon, lampeen tai lähteeseen juhannusyönä, mieluiten alasti, näkee tulevan puolison. - Hyvän naimaonnen saa, jos juhannusyönä kierittelee alastomana kasteisella niityllä. - Kun juhannusaattoyöksi panee sitomattoman vihdan tyynynsä alle, näkee tulevan puolisonsa yöllä sitovan sen. - Kun juoksee alasti saunasta tullessaan juhannusyönä ruisvainion ojia, niin yhdeksännessä ojassa tulee sulhanen vastaan. - Kun juhannusyönä kiertää kolmikulmaisen pellon kolmeen kertaan
alastomana, niin kolmannella kerralla tulee sitten se tuleva
elämänkumppani vastaan. - Tulevan puolisonsa näkee, kun menee juhannusyönä kosken keskelle vesikivelle istumaan ihan alasti, ainoastaan olkiside vyönä. - Jos juhannusyönä tyttö lakaisee makuuhuoneensa lattian ilkosen
alastonna punainen rihma vyötäisillä, niin hänen sulhasensa haamu tulee
häntä tervehtimään. - Tulevan puolison voi nähdä juhannusyönä unessa, jos on laittanut tyynynsä alle yhdeksällä heinällä sidotun kukkaseppeleen. - Juhannuskokon savu kääntyy sen suuntaan, joka pääsee pian naimisiin. - Kun juhannusyönä asettaa peilit vastakkain ja toiseen peiliin katsoo, näkee toisesta peilistä tulevan sulhasensa/morsiamensa. - Kun juhannussaunan jälkeen heittää saunavastan saunan katolle, niin
siitä suunnasta, mihin vastan pää (puinen osa) osoittaa, tulee
heittäjälle sulhanen. - Kun juhannusyönä asettaa tyynynsä alle ennen nukkumaan menoa
seitsemän erilaista kukkaa, jotka on poimittu seitsemältä eri niityltä,
tulee yöllä unessa tuleva sulhanen tervehtimään. - Juhannusaattona pitää virsikirja kädessä juosta seitsemän kertaa
myötäpäivään pihan suurimman kiven ympärillä. Kun kivelle juhannusyönä
palaa, näkee tulevan sulhasensa. - Neito voi kuunnella juhannusyönä käen kukuntaa. Niin monta kertaa
kuin kukahtaa, niin monta vuotta on sulhasen löytymiseen. Jos ei kuku
lainkaan, tulee sulho vielä samana vuonna. - Jos juhannusyönä kerää seitsemän kukkaa/yrttiä ja ylittää seitsemän
aitaa ja nukkuu kukat tyynyn alla, niin unessa näkee tulevan
sulhasen/morsiamen. - Irlannissa kokot poltetaan 23.6, juhannusaattoa edeltävänä yönä. Jos tällöin
hyppää kolmesti tulen yli, puhdistuu synneistä ja sairauksista - Latviassa
uskottiin, että juhannuksena ja päivää ennen juhannusta kerätyt yrtit
ovat erityisen voimallisia. Näillä juhannusyrteillä parannettiin
ihmisiä & karjaa.
Päivät ovat menneet aika nopeasti. Olen ajellut ees-taas Suomen maata. Viikonloppuna olin viettämässä rakkaan sukulaiseni syntymäpäiviä. Perjantai meni kokatessa, lauantai juhliessa ja sunnuntai lepäillessä. Ja kokattavaa olikin runsaasti. Teimme mm. kaksi tex mex- voileipäkakkua, salaattia, Herre Snelmannin leikkelekakkua, ässiä ja pikkuleipiä. Namia oli! Booliakin pääsin laimentamaan, tai oikeammin lisäsin vain 80% alkoholin ;)
Jos saat yli 45, olet huonoa seuraa. Jos saat alle 15, on mahdollisuus että olet elänyt elämäsi tähän asti kiven alla vailla elämää ja kontaktia muihin ihmisiin.. vielä pahempaa.
Säännöt * Plussaa yhteen kaikki tekemäsi asiat. * Ei ole pakko kertoa mitä olet tehnyt. * Jos ihmiset haluavat tietää, kysykööt.
Oletko koskaan..
1. Polttanut tupakkaa 2. Juonut alkoholia 3. Nukkunut samassa sängyssä vastakkaista sukupuolta olevan kanssa 4. Nukkunut samassa sängyssä samaa sukupuolta olevan kanssa 5. Suudellut samaa sukupuolta olevaa 6. Harrastanut seksiä 7. Ollut huoneessasi jonkun muun kuin perheenjäsenesi kanssa 8. Katsonut pornoa 9. Ostanut pornoa 10. Tehnyt huumeita TOTAL: 9
1. Ottanut särkylääkkeitä 2. Ottanut jonkun muun reseptilääkkeitä 3. Valehdellut vanhemmillesi 4. Valehdellut ystävällesi 5. Livahtanut salaa ulos kotoa 6. Tehnyt jotain laitonta 7. Viillellyt itseäsi 8. Satuttanut toista tahallisesti 9. Toivonut jonkun kuolevan 10. Nähnyt jonkun kuolevan TOTAL: 9
1. Harrastanut kimppaseksiä 2. Ollut ulkona koko yön 3. Syönyt paketillisen jäätelöä yksin 4. Ollut terapeutilla 5. Ollut katkaisuhoidossa 6. Värjännyt hiuksesi 7. Kielisuudellut 8. Ollut auto-onnettomuudessa 9. Ollut yökerhossa 10. Ollut baarissa TOTAL: 8
1. Ollut villeissä bileissä 2. Ollut strippiklubilla 3. Juonut enemmän kuin kolme kaljaa yhtenä yönä 4. Ollut kesälomalla Floridassa 5. Nuuskinut kaikkea 6. Käyttänyt mustaa kynsilakkaa 7. Käyttänyt käsirautoja 8. Käyttänyt bändipaitoja 9. Kuunnellut räppiä 10. Omistanut 50 Centin CD:n TOTAL: 3
1. Pukeutunut gootiksi/goottimaisesti 2. Pukeutunut pissikseksi/pissismäisesti 3. Pukeutunut punkkariksi/punkkarimaisesti 4. Ollut ulkona alasti päivällä 5. Varastanut jotain 6. Ollut liian kännissä muistaaksesi mitään 7. Sammunut 8. Pyörtynyt 9. Ihastunut naapuriin 10. Huomannut jonkun livahtavan salaa huoneeseesi TOTAL: 4
1. Livahtanut salaa jonkun muun huoneeseen 2. Ihastunut parhaaseen ystävääsi 3. Ihastunut parhaan ystäväsi poika/tyttöystävään 4. Ollut konsertissa 5. Ollut kutsuttuna huoraksi/lutkaksi 6. Kutsunut jotain huoraksi/lutkaksi 7. Omistanut auton 8. Rikkonut ikkunan 9. Käynyt suihkussa vastakkaista sukupuolta olevan talossa 10. Harjannut hampaasi jonkun muun hammasharjalla TOTAL: 10!
1. Sanonut Tupacin olevan lempiräppärisi 2. Nähnyt K-15 elokuvan 3. Nähnyt K-18 elokuvan 4. Lintsannut koulusta 5. Ollut leikkauksessa 6. Haavoittunut vakavasti 7. Joutunut oikeuteen 8. Livahtanut ulos ravintolasta maksamatta 9. Sammuttanut ison tulipalon 10. Valehdellut ikäsi TOTAL: 9
1. Omistanut/vuokrannut asunnon 2. Rikkonut lakia poliisin läsnä ollessa 3. Pettänyt poika/tyttöystävääsi 4. Joutunut ongelmiin poliisien kanssa 5. Jutellut vieraan kanssa 6. Halannut vierasta 7. Suudellut vierasta 8. Ollut vieraan autossa 9. Ollut ahdisteltuna 10. Ollut sanallisesti ahdisteltuna TOTAL: 9
1. Tavannut jonkun jonka tapasit netissä 2. Ollut tietokoneella 12 tuntia putkeen 3. Puhunut puhelimessa 4 tuntia putkeen 4. Katsonut telkkaria 12 tuntia putkeen 5. Suudellut parhaan ystäväsi poika/tyttöystävää 6. Ollut kutsuttuna huonoksi seuraksi 7. Ajanut kännissä 8. Haukkunut jotain 9. Maannut sohvalla vastakkaisen sukupuolen kanssa 10. Luntannut kokeessa TOTAL: 9
Yhteensä: 70 pojoa!
Jos saat yli 45, olet huonoa seuraa. Jos saat alle 15, on mahdollisuus että olet elänyt elämäsi tähän asti kiven alla vailla elämää ja kontaktia muihin ihmisiin.. vielä pahempaa.
Että ei ihme ettei mulla ole kavereita, kun niiden äidit ei anna mun leikkiä niiden lasten kaa..
Tämäpä tyttö lähti heti aamutuimaan leipomon kautta grilli-ostoksille. Grilli löytyi tarkan tutkimisen jälkeen ja se oli valtavan hieno! Päivällä sitten grillailin niin possua, paprikaa, sieniä kuin ananasta, perunaa ja kesäkurpitsaa. Ja kylläpäs oli hyvää! Nam!
Huomenna kotikonnuille lääkäriin ja lääkäriin ja apuvälineteknikolle. Molemmat lääkärit ovat TYKSissä, mutta toinen on paaaljon tyhmempi. Varsinkin kun nivuseen on taas kasvanut suurensuuri imusolmuke...
Sormihan vaivaa minkä kerkeää. Taas sain tutustua tähän loistavaan Suomalaiseen kivunhoitoon. Leikkaus kesti kaikkiaan suhteellisen pitkän aikaa, ja kädessä myllättiin monenlaisia asioita. Haavaa olenkin jo esitellyt ja kuten useampi on kommentoinut, pipin näköinenhän se on. No mitäpä LÄÄKETIETEEN TOHTORI, ANESTESIOLOGI (eli karkeasti sanottuna kivunhoidon exspertti) määrää tällaisen leikkauksen jälkeen? Panadolia. Siis Parasetamolia. Kyllä! Juuri sitä mitä saa apteekista ilman reseptiä. Saa kuulemma ottaa jopa kaksi kerralla. Jes! Muutama aiheeseen liittyvä lainaus
"Kivunhoito on Suomessa edelleen kaukana kansainvälisestä tasosta. Suomessa
ei ole kansainvälisen tason kipupoliklinikkaverkostoa, ja tehokkaimman
kipulääkkeen morfiinin käyttö on WHO:n tilastojen mukaan Suomessa
huomattavasti vähäisempää kuin useimmissa Euroopan maissa. Esimerkiksi
Tanskassa morfiinia käytetään kymmenen kertaa enemmän ja Ruotsissa kuusi
kertaa enemmän kuin Suomessa.
Kivunhoidon laiminlyönti saattaa olla osittain myös korkeiden
itsemurhalukujen takana."
No ei kyllä minusta ole mikään ihme, että pitkään tuskissaan makaava ihminen ampuu itseltään pään tohjoksi, kun ei saa tarvitsemiaan lääkkeitä.
Mm. Kuopion
yliopistollisen sairaalan fysiatrian klinikan ylilääkäri, dosentti Olavi Airaksinen sanoo Turun Sanomien haastattelussa seuraavaa: - Lääkärit pelkäävät kipulääkkeiden väärinkäyttöä, vaikka tutkimusten
mukaan vain hyvin pieni osa potilaista käyttää väärin lääkkeitä.
Ja kyllähän se vähän niin on, että jos kivuissaan saa turhan kauan pyöriä, ei se katukauppakaan enää näytä pahimmalta vaihtoehdolta. Jos siis kaiken muun kokeillut...
Ennen edellistä suurempaa leikkausta kiersin Helsingit ja Tampereet, että joku olisi ottanut kantaa kivunhoitoon, mutta ei niin ei. Yksityisesti ei Turussa ole yhtään kivunhoitoon erikoistunutta lääkäriä saatavilla!
Eilen kävin sivistämässä itseäni turuilla ja toreilla. Olin nimittäin ensin kiertelemässä "pyhässä yksinkertaisuudessa" ja sen jälkeen vielä Maailma Kylässä - tapahtumassa. Ensimmäisestä nappasin mukaani veripalvelun kortteja kavereille lähetettäväksi sekä ostin Noa- pehmolelun! Jälkimmäisestä ostin arpoja ja voitin Vaaka ry:n arpajaisista itselleni sädekehän :) Oma kun oli alkanut himmentyä...
Illalla vielä suunnistimme näiden kirkkopäivien kunniaksi naisten messuun, joka oli muuten ihan mukava tapahtuma, mutta keskisormi kieltäytyi täysin kaikenlaisesta kirkollisesta toiminnasta, kuten rukoilemisesta. Niinpä tämä epärukoilijasormeksi ristitty sormi sojotti päättäväisesti pystyssä!
Tapasin cancer.fi- sivulla äidin, jonka tytär on sairastanut samaa sairautta kanssani. Voi kuinka iloiseksi tulin. Toisaalta. Kaameaa että tässä maassa on joku toinenkin joutunut kestämään hirveiden hoitojen lisäksi sen pahimman, epävarmuuden. Toivoisi ettei kukaan olisi joutunut eikä koskaan joutuisi. Kuitenkin kun näin käy, olen iloinen että törmäsin heihin. Voi että!
Jotenkin musta tuntuu että on kaamea kiire elämään. Elämä menee ohi, jos esimerkiksi ajaa liian hiljaa moottoritiellä, tai katsoo pitkään leffaa... Esimerkkejä on satoja. Olen aaaaivan adhd! Jotenkin vielä tuntuu että kyseessä on etenevä tila. Jatkuvasti keksin syitä, miten saa mahdollisimman vähän kulutettua aikaa. Suurin hidaste tosin on työ. Se vie kaiken ajan elämästäni, ja koska töissä on käytävä, jotta saa rahaa, ja jotta voi tehdä mitä huvittaa, on asiaa kompensoitava muulla tavalla, esim. ajamalla kovempaa! Oudon sekavaa :D
Käväisin tuossa päivällä paikallisessa syöpäyhdistyksessä. Siellä oli vuodelta käpy ja makkara oleva tiede-lehti. Sitä sitten lueskelin syödessäni, ja meinasi kyllä mennä spagetit väärään kurkkuun: Kysymys&vastaus-palstalla oli nimittäin kysymys, että voiko ihmisen odotettavissa olevan iän laskea jollain kaavalla. Loistava palsta-vastaaja sitten oli tihrustanut siihen kaavan, jolla asian voi laskea. Lähdettiin sitten 76:sta ikävuodesta vähentämään ja lisäämään sitä mukaa oltiinko naisia vai miehiä, oliko ylipainoa, polttiko tupakkaa jne. Sinänsä ihan mukava, mutta voisin kenties tehdä tästä oman taulukon:
Onko sinulla parantumaton ja/tai agressiivinen syöpä?, jos on lisää tämän hetkiseen ikääsi 2 viikosta korkeintaan yhteen vuoteen. Jos ei ole, mitä hittoa sitten teet syöpäyhdistyksessä...
Meinasin polttaa mokoman lehden, mutta piti alkaa pelata pöytäjalkkista...
Vappu oli ja meni. Ei foliopalloja, ei vappuhuiskuja, eikä varsinkaan oikeita ilmapalloja. Vapun jälkeinen aika on ollut kovin kiireistä ja väsynyttä. Piti aloittaa jo viikolla kantasolutekijä-pistokset. Loppuviikosta käväisin vielä veri- ja muuroinatankkauksella. Ikävä kyllä tuo pacci alkoi vuotamaan, eikä vuoto meinannut millään loppua :(
Nyt alkoi ansaittu viikonloppu ja koeaikakin loppui :D
Olen niin kaamean väsynyt. Tänään oli työpäivä ja kyllä oli tuskastuttavaa. Vatsa ei vetänyt mitään ruokaa, univelkaa oli miljoonasti ja kaikki meni töissä pieleen. Tuntui että eikös sitä voisi irtisanoutua vaikka huomenna :D Muttei voi koska huomenna on vapaapäivä. Melkein aloin itkeä työkaverin/lähiesimiehen edessä, hän kun oli sitä mieltä, että minulla on korvattavia tunteja 18 h ja jos vain otan pienemmän palkan (enkä siis korvaa näitä tunteja jotka ovat olleet ja menneet) se olisi epäreilua muita työntekijäöitä kohtaan. Ikävä kyllä en tajua miten...? Saan pienemmän palkan ja piste. Varsinkin kun toinen poissaolo oli lääkärikäynti ja toinen juuri tämän henkilön ITSE tarjoama ylimääräinen yö. Ja jos nyt joustaa, niin sitten toiset tekevät enemmän töitä kuin toiset, joka taas on epäreilua...
Minusta leukemia on epäreilua. Minusta infektiot on epäreilua. Minusta vatsatauti on epäreilua. Ja ehkä vähiten epäreilua on kuukausi sitten vapaaksi saamani päivä jolloin olin sairaalassa TT-kuvissa.
Flunssa alkaa laantua. Sain siihen vielä neljännen antibioottikuurin. Vatsa meni niistä aivan sekaisin, mutta onneksi olokin parantui.
Nyt olen painanut töitä niska limassa, ettei tarvitsisi niin murehtia ja märehtiä. Hyvin se onkin sujunut, mutta nukkumatti on vieläkin/taas hukassa. Tänään juttelin hematologin kanssa eri hoitovaihtoehdoista. En edelleenkään ole niihin kovin suostuvainen, veriarvot olivat minulle hyvät, joten eipä niille nyt tehdä mitään.
Elämä kulkee eteenpäin rauhalliseen tahtiin. Lähimmäisiäni olen rasittanut ainaisilla kysymyksilläni siitä olenko kiva, olenko sellainen, jonka kanssa äidit kieltävät leikkimästä jne :D
Eclectic, inventive, and peaceful.You are never willing to accept what's "normal." You live to push the envelope.You find it hard to make up your mind. You prefer to have everything you want, right away!
Kuka blogissani käy? Koska luet tätä, se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida (myös tuttujen)! Kommentoi ihan mitä haluat, kunhan teet sen. Laita tämä omaan blogiisi ja nappaa kiinni kaikki kurkkijat :) Nappasin tämän Jonna-ystäväiseltä http://jonnasyrja.vuodatus.net/
Lupaatteko julkaista tämän blogin viimeisimmät merkinnät, jos (kun?) kuolen seuraavan viikon aikana tähän VIRUS-infektioon. Kuume nousi illaksi 39C ja yskiessä nousee veristä limaa. Suhteellisen ikävää.
Kiitos kaikki kommentoijat, kaikki halaajat. Kiitos rukouksista, kiitos ajatuksista.
Kuume jatkuu edelleen. Olen edelleen kummallisen VIRUS-infektion kourissa. Sen vielä kestäisin, mutta mieli on kovin kovin paha. Itkettää kovasti. Missään ei ole hyvä. En kestä enää nähdä yhtään iloista, tervettä ihmistä. Olen niin kateellinen että sattuu. Lähipiirissä eräs ihminen sai työpaikan josta olen haaveillut. En halua enää ikinä nähdä ko. ihmistä, enkä kaiken varalta ketään.
Edelleen siis olen kovasti kipeänä. Odotan ihmeparantumista. Se on kuulkaas rakkaat lukijat niin, että jos antibiootti ei auta, ja tauti pahenee, on kyse virus-taudista, jolle ei voi mitään! Pitää vaan levätä. Mites lepäät kun ei edes sairaslomaa kirjoitettu. Töihin minusta ei ole, joten makaan kotona ja odotan. Ja odotan vielä vähän. Lääkäriin nimittäin en suostu menemään- kirjaimellisesti vain kuolleen ruumiini yli.
(ja mikä pahinta tänne ei edes saa tilattua pizzaa :D)
Kuume nousee niin että korvissa humisee. Olen aivan tukossa, hengittäminen vaikeaa ja tolpilla pysyn juuri ja juuri. Pakkohan sitä oli sitten turvautua paikalliseen aluesairaalaan, vaikka sinne soitettuani käskivät ajamaan 50 km päähän kotipaikkakunnalle. Tungin kuitenkin itseni lähimpään sairaalaan, koska 50 km ajaminen tässä kunnossa olisi täysin mahdotonta. Potilaita ensiavussa oli minun lisäkseni yksi, hänkin päihteiden alaisena. Hoitajia oli onneksi sitäkin enemmän. Lääkäri otti minut vastaan suhteellisen nopeasti, katsoi korviin ja määräsi uutta antibioottia. Missä on vaikeasti perussairaan verikokeet? tulehdusarvot edes sormen päästä otettavalla pikatestillä? keuhkokuvat? Ei ole kuulemma mahdollista yöaikaan! Sairaalassa nyt kuitenkin on lasten-, kirurgian-, sisätautien- ja synnytys/naistentautien-osastot!
Haluan: Mutustella Minulla on: Metka matto Toivon: Myötätuulta Vihaan: Matoja Pelkään: Mustelmia Kuulen: Mietteitä Pohdin: Musiikkia Rakastan: Monia Minuun koskee: Melko monesti Minä aina: Märehdin Minä en ole: Mustekala Laulan: Makuupussissa Itken: Menetyksiä En ole aina: Mukava
Olen tänään oikein virallisella sairauslomalla ensimmäistä kertaa tänä vuonna! Kurkku on ollut kohta kaksi viikkoa kipeä, nyt alkoi nokka vuotaa ja yskittää. Käväisin yksityisellä hakemassa sairauslomaa, muttei poskionteloista oikein mitään löytynyt. Lääkäri käski minut verikokeisiin, jossa crp olikin sadan paikkeilla. Päätin sitten ohjeen mukaan mennä viettämään vapaapäivääni ensiapuun. Joku kandin planttu siellä näytti olevan, mutta allekirjoituksen perässä taisi olla Lääketieteen tohtorin arvonimi... Hän löysi molemmista poskionteloista runsaat nesteet... Mene ja tiedä. Kahden tutkimuksen välillä oli ehkä tunti. Antibiootteja sain ja sen sellaista. Eiköhän tauti niistä taltu.
Salaa papereita lukiessa löysin uuden tutkimustuloksenkin, jossain Hawajilla se minun luuydinnäyte näytti seikkailleen ;)
Taas on päivittäminen kestänyt. Elän elämääni päivä kerrallaan. Rauhallisissa merkeissä. Itkemistä riittää edelleen, yllättävää kyllä. Miten voin edelleen olla katkera? Jotenkin vaan on kummallista olla elossa, muttei kuitenkaan tuntea elävänsä. Jokaista hetkeä ja askelta varjostaa kuitenkin menettämisen pelko ja tuska. Joskus nämä asiat ovat enemmän pinnassa, toisinaan taas eivät.
Töissä olen jaksanut jotenkuten. Välillä paremmin välillä huonommin. Vapaapäivinäni joudun aina käymään sairaalassa, mitä vapaapäiviä ne semmoiset ovat? Eilenkin ensin verikokeissa, sitten tiputuksessa ja lääkärillä. Neljän tunnin koulutus vielä työn puolesta päälle. Veti kyllä voimat aika loppuun. Itseasiassa vielä kun koulutuksen aihe oli hoitajan henkinen jaksaminen, nauratti :) Työkaverin äiti sairastaa muuten samaista sairautta kuin minä, onneksi ei yhtä agressiivista kuitenkaan. Silti työkaveri on paniikissa.
Eilen tienasin rahaa osallistumassa syöpäkipua koskevaan puhelinhaastatteluun. Hassua.
Joulu oli ja meni pienessä piirissä. Syntymäpäivätkin meni lähes huomaamatta. Meillä on ollut perheessä tapana tuoda aamiainen sänkyyn. Keskiviikko-aamuna heräsin ja raahustin jääkaapille toteamaan ettei ole leipää, kinkkua, juustoa eikä maitoa. Söin siis ala- ja ylähuulta synttäreiden kunniaksi. Perjantaina kävin sytostaateissa ja lauantaina nousi 500 km päässä kotoa korkea kuume. Onneksi ei ollut kuin elohopeamittari, jonko voi ottaa kainalosta, ennenkuin elohopea nousee liian ylös.
Muutenkin elämä potkii ja kovaa päähän. Elämän edellytykset hukassa: auto rikki, uutta ei löydy. Tietokone tilttasi, isovanhempi vakavasti sairas, ystävä satuttaa minkä kerkiää. Auts.
Niin siinä vain on käynyt. Teen kaikki hulluksi. Kiukuttelen, tiuskin, paiskon ovia, murjotan, itken, hakkaan seiniä jne. Olen vaan niin kaamean pahalla päällä jatkuvasti. Sen lisäksi sain töissä sekoitettua kaiken vähänkin unirytmini, joten siitäkin syystä olen ikävä!
Leivoin kaakkua, päästäni. Siis en päästäni vaan päästäni ;)
Käytin: - Valio Viola appelssiini tuorejuustoa 200g - Fazer Taloussuklaa 200g (nyt kaapissa odottamassa kokeilua valkoinen suklaa) - Santa Maria liivate 4 lehteä - Valio Vispikermaa 2 dl - Yksi mehukas appelssiini - Safari Coocies- keksejä 1 paketti - Valio Suolaton voi 100g
Murskaa keksit vaikka Jukka-Hakka-vasaralla, lisää sulatettu voi. Taputtele seos kelmutetun vuan pohjalle. Sulata suklaa, vatkaa kerma ja yhdistä nämä tuorejuustoon. Liota liivatteet ja lisää kiehuvaan appelssiinimehuun. Kaada liivate kermaseokseen ja lisää koko "taikina" keksiseoksen päälle. Jääkaappiin ja nauttimaan. Päälle laitoin vielä 200g tummaa suklaata ja sokeri-suklaa-myllystä sokeri-suklaata.
Luin eräältä keskustelupalstalta kärkkäitä syöpäpotilaiden mielipiteitä siitä, ettei syöpä ole taistelua. Lainaus käyttäjältä Oili "Minuakin on ärsyttänyt tuo sana "taistella" syöpää vastaan. Syöpä on
usein raskaita hoitoja ja niistä selviytymistä. Ei siihen juurikaan
taistelu auta, on vain elettävä päivä kerrallaan." kertoo yhden tavan käsittää verbi taistella. Minulle taistelu taas tarkoittaa paljolti sitä, etten luovuta, taistelen vastaan kynsin ja hampain. Mutta auttaako se? Sitä en tosiaan tiedä. Kannattaako se? Olisiko helpompaa antaa vain periksi ja antaa virran viedä? Olisi varmasti helpompaa, mutta vaikuttaisiko se lopputulokseen? Sitä ei varmuudella kukaan tiedä.
Mutta entäpä kun syöpä on omasta kehosta tullut. Kyseessä kun ei ole mikään ulkopuolinen vihollinen. Taistelenko taistellessani siis omaa kehoani vastaan? Omaa itseäni vastaan? Sehän ei kait ole järkevää.
Olenko pelkuri ja huono taistelija, häviäjä, jos kuolen? Olenko siis epäonnistunut taistelussa?
Toisaalta aikamoista taistelua on käydä läpi kaikki hoidot, parantua infektioista, kuntouttaa itseään sängyn pohjalta tai edes nousta sieltä sängystä. Aikamoista taistelua on myös kaikki byrokraattinen paperisota!
Tämä nainen on ainakin ihan loppupoikkiväsynyt. Viime yö oli rauhallinen, porukka hyvää ja ruokaa riittävästi. Piti nimittäin karata välillä heselle. Nyyttikestejä vietimme aamuyöstä terveellisellä linjalla: sipsejä, karkkia, dippiä. Puhuimme erilaisista kommelluksista potilaiden kanssa, sekavia kun osastolla riittää.
Tämä yö on alkanut rauhallisesti. Joulumusiikkia, televisiota ja rauhallisia paperitöitä. Ensiapu on täynnä potilaita, mutta niin on osastokin. Ei jää fysioterapiahuoneet eikä liioin käytävät rauhaan. Onneksi tällä osastolla ei ainakaa vielä (kop. kop) ole sairaalassa riehuvaa noro-virusta. On kuulemma todella raju ja kamala, potilaat huonokuntoisia ja voivat tartuttaa ilman oireitakin. Sänkyyn kaatuu niin hoitajia kuin potilaitakin.
Olisinpa jo kotona nukkumassa. Töistä tullessa käväisin verikokeissa ja infuusiossa. Kotiin meneminen siis viivähti. Shoppailuterapiaa toisen neitokaisen kanssa puoliltapäivin ja sitten taas muutamaksi tunniksi nukkumaan. Oli se lämpöisestä sängsytä nouseminen inhoittavaa. Olisi vielä jäänyt nukkumaan mielellään.
Täällä sitä istutaan töissä. Onneksi yö ei ole ollut kovin rankka. Muutama uusi potilas tullut ensiavusta, mutta muuten rauhallista kääntämistä ja vääntämistä sekä tippojen tiputtelua. Huomenna pitäisi ajaa Helsinkiin, nähdä ystäväistä ja kokoustaa. Sen jälkeen sitten vielä toinen työ-yö. Torstaina ihanaa shoppailuterapiaa taas tiedossa :)
Toisaalta ihanaa olla töissä, mutta toisaalta väsyttää kovasti. Vaikeita päätöksiä..
Viikonloppu sujui mukavissa tunnelmissa pääasiassa. Hieman oli liikaa parisuhteen huoltoa mm. pariharjoitusten ja -keskustelujen kautta. Kylpylä oli aika kurppainen, avantoallas (kuka siellä käy??), kuntoallas ja yksi muu, joka jatkui ulos. Hienoa. Vesi hieman vilpoista. Virkistävää kuitenkin. Ensimmäinen joululounaskin tuli syötyä. Esiintymässä Gebardit, ensi viikolla olisi ollut Mamba :)
Käytävät kun olivat pitkiä ja valkoisia, niin tuli mieleen sairaala. Huoneissa saman tyyppinen hajukin... Varsinkin hoito-osasto sai karvat pystyyn.
Ihmissuhteet ovat pahimmassa mahdollisessa solmussa, ei kivaa.
.... tämä tyttö lähtee uiskentelemaan kylpylän ihaniin vesiin. Löytyy Suomen pisimmältä hiekkarannalta myös Suomen pisin liukumäki. Ilma ja vesi vaan saattavat olla hieman vilpoisia! Nautinollista viikonloppua kaikille ja rakastakaa tärkeimpiänne (ja myös näyttäkää se heille :))
Meni hermot koko blogiin ja ajattelin heittää tällä vesilintua, kun en saanut lisättyä kirjoituksia ja sitten ne katosivat bittiavaruuteen. Kirjoituksiin (ja kuviin) tuli ihmeellisiä lisämerkkejä sinnetänne. Kommentointi ei onnistunut ja välillä koko sivu ei näkynyt. No nyt ongelmat ovat onneksi jo korjaantuneet... kai.
Kuolla Delata Siirtyä antoisammille metsästysmaille Potkaista tyhjää Päättää mainen vaelluksensa Heittää veivinsä Siirtyä vehreämmille niityille Menehtyä Nukkua pois Siirtyä ajasta ikuisuuteen Mennä enkelikuoroon laulamaan Päästä isiensä luokse Oikaista koipensa Lakata elämästä Päästää kylmä pieru Vaipua ikiuneen Six feet under Laskea sauvansa Joutua matojen ruuaksi Päästä ikuiseen lepoon Tulla tiensä päähän Joutua manan majoille Löytää vain raivoa ajan hiekoista Mennä kylmäksi
Viikonloppuna minuun iski aivan kammottava kurkkukipu, kuola vaan valui ja tuntui ettei mistään tule enää mitään. Alkuviikko meni lääkäreillä rampatessa, kunnes minun oli vain nöyrryttävä kohtalooni ja napsittava yltiovahvoja kipulääkkeitä.
Jonkinverran shoppailuterapiaa mm. talvikengät ja vaatteita, sekä paaaaljon nukkumista, lepäilyä ja rauhoittumista. Tällä viikolla ei myöskään tiputeltu mitään suoneen, joten sain olla poissa infuusioyksikön hiostavilta penkeiltä.
Loppuviikosta jaksoin käydä kokeilemassa jo luisteluakin ja syömässä ulkona. Lauantaina jouluostoksia, joulukadun avajaisia ja glögin maistelua. Kurkkukipukin alkaa taittua.
Tänään, sunnuntaina, ohjelmassa videoita ja lepäilyä. Taisin eilen hieman väsyttää itseäni.
Kateus. Toinen seitsemästä kuolemansynnistä. Toisiksi vakavin?
Syyllistyn siihen päivittäin. Ympärilläni ihmiset elävät, nauttivat, rakastuvat, saavat lapsia ja ennen kaikkea ovat terveitä. Miksi minulla ei ole oikeutta siihen? Miksi minulta kielletään se?
Miksi joku saa toista, ja toinen ei. Miksi joltain viedään kaikki?
Viikonloppuna minulta kysyttiin inhokki-lausahdusta. Vastaus tuli nopeasti jostain todella syvältä: Jumala ei anna enempää kuin jaksaa kantaa. En koskaan lakkaa pohtimasta oman uskoni pohjalta sitä, miksi sitten ihmiset väsyvät matkalla ja sortuvat ikäviin tekoihin, jos heille ei kerran ole annettu enemmän kuin he jaksavat kantaa.
Olen kateellinen jopa kaupan kassalle, tai bobcatin kuskille. He voivat käydä töissä ja elää elämäänsä rauhassa. Heidän elämäänsä ei varjosta jatkuva sairastelu. Mutta huomaavatko he kuinka onnellisia ovat? Eivät tosiaan. Ensin mainittua saattaa nyppiä työkaverit tai sunnuntai-aukiolot, jälkimmäistä jatkuva lumipyry tai liian pienet kalsarit. Ei sitä vain osaa ihan oikeasti, vaikka se klisee onkin, nauttia asioista, ennenkuin ne viedään.
Mutta mikä kuudes kuolemansynti? Siihen taisin syyllistyä tässä kirjoituksessa.
Oikein kaunista viikonloppua teille kaikille, jotka käytte lukemassa. Kiitos kun olette olemassa, vaikken sitä osaakaan suoraan aina sanoa.
Täällä taas elämä potkii. Silmässä vaikuttaa iriitti ja sitä särkee kovasti. Viikonloppuna särki hammas, mutta se ei nyt enää särje (se tosin saattoi aiheuttaa silmävaivan). Kurkku on kovasti kipeä... josko se parantuisi silmätipoilla ;) olen nimittäin niiiin kyllästynyt ravaamaan lääkäriltä toiselle!
Ihana yllätys minua tänään kotona odotti. Jonna-ystäväiseni oli postittanut lasten kanssa minulle ihanaisen jouluyllätyksen! Iso kiitos!
Perjantai-iltapäivänä pakkasin itseni ja kebabisen mahani autoon, nappasin kyytiin toverin ja aloitimme jumalattomassa lumipyryssä ja liukkaudessa matkan kohti Helsinkiä. Lunta pyrytti koko matkan vaakasuoraan ja välillä ei nähnyt edes metriä eteenpäin. Salon kohdalla kutsui tee ja Halloween-leivos. Samalla ostin kaksi mini-ässä-arpaa sekä karkkia evääksi. Niin ja tietysti sen tärkeimmän: Punaisen lumilapion. Koko matkan odotimme kylttiä Vantaalle, onhan se kuitenkin suhteellisen iso kunta. Mannerheimintiellä sitten aloin usko ajaneemme liittymän ohi. Ei nimittäin näkynyt vielä puolin tunnin hortoilun ja kyselyn jälkeenkään Vantaata. Olin lähtiessä vielä ostanut tarkan Helsingin ja sen lähikuntien kartan, mutta kartturin sanoja lainatakseni "joku oli siirtänyt moottoriteitä ja jääkiekkoareenoja".
Jossain vaiheessa, lähes 1,5h hortoiltuamme löysimme Holman-kurssikeskuksen ja pääsimme höyryävän lihakeiton pariin. Majoituimme ihanaan 8 hengen huoneeseen, kerrossänkyihin. Lakanat ja pyyhkeet tulivat talon puolesta, mikä oli ihana yllätys. Illalla jutustelimme, pelailimme ja nautimme iltapalan epäterveelliseen tapaan: sipsejä ja karkkia. Kovat olivat Alias- ja Trivial-pelit. Toki myös tutustuimme toisiimme virallisesti ja epävirallisesti. Oli ihana nähdä iso joukko vanhoja tuttuja! Nukkumaan mentiin myöhään ja vielä sängyssäkin, valot poissa jutusteltiin.
Aamu koitti aikaisin, aivan liian aikaisin. Puuropatojen ääreen taas kokoonnuimme ja ihanan kirpeä sää oli vastassa matkalla ruokalaan. Taisi siinä muutama lumipallokin lennellä peuhatessamme pihalla. Aamupalan jälkeen vanhat tukarit kokoontuivat työnohjaukseen ja me uudet jatkoimme kouluttautumista mm. draaman keinoin. Hauskaa oli ja juttua riitti. Paljon tuli opittua uutta. Lounaan jälkeen vielä hieman kouluttautumista, kahvittelua ja ulkoilua sauvakävelyn merkeissä (minä tosin makasin selälläni sängyssä :D). Sitten jutustelua vanhojen kanssa heidän kokemuksistaan ja tukisuhteistaan. Samalla puhuimme vielä pikkujouluista, sekä joulukuun alun sopeutumisvalmennuksesta. Päivällisen jälkeen lisää ulkoilua, muilla taskulamppu-taistelua ja minulla, sekä toisella toipilaalla autoilua Klaukkalan Siwalle!
Illalla osa saunoi ja jopa uiskenteli, muut paistoivat makkaraa ja täyttelivät Tapiirin-ystävänkirjaa. Lisää pelailua ja jutustelua erinäköisissä kokoonpanoissa, erinäköisissä paikoissa. Ja nukkumaan mentiin myöhään!
Aamu koitti tällä kertaa pirteämmässä tunnelmassa. Aamiaista, sekä aamiaiskeskusteluja. Tavaroiden pakkaus ja huoneiden siistiminen. Sen jälkeen toiminnanjohtajan terveisiä ja yleistietoa järjestöstä. Kotiin piti lähteä aivan liian aikaisin, mutta täysillä vatsoilla ja uusilla ystävillä.
Kotimatka sujui paremmassa säässä kuin menomatka. Debriefing vielä pitsan merkeissä!
Inhon talvea! Inhoan inhoan inhoan!! Inhoan kesääkin. Kultainen keskitie on paras, ei lämpötilan ääripäitä kiitos. Hermot menee lumen kanssa ja arvatkaas vaan kellä on kesärenkaat vielä alla. Vasta alkuviikosta saan talvirenkaat! Milläs minä siihen asti liikun? Julkisetkin ovat poissa laskuista. Taksilla kait vaan. Saa ainakin sairaalamatkoista jotain kelalta takaisin. Silti ärrrrrsyttää.
Kello on neljä. Hetken rauhallinen hetki osastolla. Viimeisetkin kukkujat ovat painuneet unten maille. Kohta aamuvirkut alkavat herätä, muttei vielä. Nyt on väsyneellä hoitajalla hetki aikaa hengähtää. Yö on ollut kiireinen, paljon vaikeita potilaita. Monta huonokuntoista elämänsä ehtoopuolella.
Lähimmäiseni varmasti tietävät tämän roosanauha-kampanjan boikotoimiseksi perustamani mustanauha-kampanjan. Kyseessähän siis on metrinen musta nauha, jonka kantamisella (kirjaimellisesti) osoitetaan tukemista eturauhassyöpäpotilaille. Boikottinihan siis johtuu vain siitä, miksi yhtä syöpäryhmää näin voimakkaasti tarvitsee tukea.
mm. Protesting the exploitation of innocent celery, lettuce, brussel sprouts, and other green leafy plants in laboratory experimentation. Sponsored by People for the Ethical Treatment of Vegetables.
Kiitos kaikille halailijoille. Ne tulee tosiaan tarpeeseen!
Viikko on mennyt lepäillessä. Veriarvot ovat sen verran huonot, että sängyssä olen pääasiassa lueskellut ja torkkunut. Kirjastosta kannettiin kirjoja minulle, samoin antikvariaatista, että on edes tekemistä. Tänään soiteltiin tuolta hematologialta, että pitäisi mennä veritankkaukseen osastolle. No menenhän minä, jossain vaiheessa. Kysyin että hetikö? niin sanoivat että kun mulle parhaiten sopii. No sitä odotellessa ;) Oli myös puhetta että suuri ja ihmeellinen lääkärikomitea olisi vielä suonensisäisen kuurin kannalla. Äh! Harmittaa.
Brittiläinen laulaja-näyttelijä Marianne Faithfull, 59, rintasyöpä. Dynasty-näyttelijä John Forsythe, 88, paksusuolensyöpä. Love -yhtyeen keulahahmo Arthur Lee, 61, akuutti leukemia.
Täällä siis raportoidaan upeasta hotellistamme. Netti toki käytössä kuinkas muuten. Syöty on, samoin juotu, enemmän kuin runsaasti. Eilen poltimme ravintolaan 160e, tänään pistimme paremmakasi 275 eurolla. Mukavaa on ollut. Sen lisäksi hyvin hyvin opettavaista.
Perjantaina kun olin saanut siirrettyä itseni ensin täydessä ic:ssä Helsinkiin, ja rautatieasemalta vielä hotellille. Joka oli lähellä. Jopa kävellen. Jopa minun jalallani ;) Tutustuimme toisiimme hyvin hämärien arvausten avulla ja aika hyvin osuivat oikeaan vieraiden ihmisten arvaukset minusta! Siitä sitten pikkuhiljaa koulutuksellisemman ohjelman pariin: Tukihenkilön rooli. Siinä sitten oli pohtimista ja kyselemistä kerrakseen. Koulutustilana toimi upea kristallikruunuinen tila, jonka seinässä meitä seurasi, kukas muu kuin itse kirkkoherra. Herran silmien alla siis oltiin, kirjaimellisesti. Jotta ilta ei olisi ollut turhan nälkäinen. Siirryimme ravintolaan ihanien tacozien, ei siis tacojen vaan joidenkin muiden pariin. Ruoka maistui, juttu kulki. Koska joukkoomme kuului paikallisia oli toki luonnollinen valinta, keskustassa kun asustelimme, siirtyminen helsinkiläiseen yöelämään. Laulu raikasi ja juomia kului eri nopeuksilla. Tultiinpa meille huomauttamaan, että menomme näyttää, miten se nyt oli, hauskalta :) Sitä se olikin! Enempää en paljasta kuin, että vilkkuvaloja ja tanssitankoja.
... sekä ei niin pirteä herääminen aina yhtä loisteliaalle hotelliaamiaiselle. Ruokaa lapoimme taas kiduksiin, kuin unohtaen edellisen illan mojovat annokset, joiden jälkeen olimme sanoneet paastoavamme useamman päivän! Koulutus jatkui heti yhdeksältä tasan ja joka iikka oli paikalla! Hyvä saavutus mielestäni. Psykologi-opettaja-psykologin kanssa kävimme läpi ihan tuttuja juttuja, mutta paljon oli uuttakin. Ja taas saatiin sitä aina yhtä ihanaa vertaistukea ja samalla kuulla toisten kokemuksia mm. infusomatin tippalaskureista ja oksennusvatien väristä, lääkärisetien ja -tätien huumorintajuun. Siinä sitten samalla piirustelun ohessa pohdimme potiaan kohtaamista. Koska taas vatsamme kurnivat (miten se on mahdollista??) päätimme siirtyä seisovanpöydän antimien pariin. Ja taas mätimme ruokaa kiduksiimme kuin ruokaa koskaan näkemättömät. Ruuan jälkeen sitä sitten sai miettiä niitä omia kokemiaan asioita, sillä siirryimme Meilahden sairaalan syöpäklinikkaan kuuntelemaan kuinka tukihenkilötoimintaa esiteltiin osastojen henkilökunnalle. Tuntui kyllä sekä "luennoitsijoiden" jutuista että osastolaisten vastaanotosta, että oikealla ja kaivatulla asialla ollaan. Kävipä päivystävä lääkärikin hieman meille juttelemassa ja kysymyksiimme vastailemassa. Ruokaa. Tutustuimme tietysti myös jo aiemmin mainitsemani elokuvan, menolippu Mombasaan kuvauspaikkaan (itseasiassa aulakohtaus on Turun Kirurginen sairaala, mutta osastokohtaukset) osasto numero seiskaan. Siellä oli menossa osaston ilmeen virkistäminen lahjoitusvaroin ja kyllä vielä keskeneräinenkin projekti näytti upealta! Sisustussuunnitelijoita ja Marimekon verhoja, vau.
Siirtyminen takaisin hotellille ja oman itsensä pohtiminen. Kyllä siinä oli monella tiukkaa miettiä niitä omia hyviä ja huonoja puolia. Mikä piirre kuului positiivisiin, mikä negatiivisiin ja mikä molempiin. Hieman ryhmätyötä, joka meillä tosin meni Turkkulaisten parissa kikattamiseen. Hyi Hyi meitä :)
Lisää ruokaa. Kunnon tex mexiä, ja suklaakakkua. Illan jatkumisesta kenties myöhemmin lisää, jos siinä vaiheessa olen enää raportoimassa. Onneksi palautteen jo kirjoitin!
Mukana menossa tietysti SYLVAn tapiirin lisäksi upea kirja Rinta Rinnan. Suosittelen kaikille ja meneehän siitä muutama pennonen (liian vähän) myös rintasyövän ehkäisyyn ja hoitoon.
... eiliseltä... - Olen eksynyt Helsingissä - Halunnut mureenan - Käyttänyt hammasharjaa selän raapimiseen - Kasvattanut hullu professori- hiukset - Hakannut Jukka-Hakkaa tunnin putkeen
Viikonloppuna törmäsin ovenkarmiin ja loukkasin käteni. Olkapää meni ihan mukkelismakkelis ja piti käydä sitä lääkärissä näyttämässä. Muutama viikko kantositeessä kuulemma.
Eilen sitten otin kirjahyllystä kirjaa "Ensihoidon perusteet". Kovat kannet ja 800 sivua. Painava ja isokokoinen. Pudotin sen varpaalleni. Iso haava. Se ei aluksi haitannut minua, mutta kun varvas ei liikkunut lainkaan päätin lähteä ajelulle ja kahville ja kaverin luokse. .. ja sitten lääkäriin. Siellä todettiin jänteen olevan kokonaan poikki. Yli tunnin leikkauksessa/toimenpiteessä se sitten korjattiin 25 tikillä, kolmessa kerroksessa. Jalka lastassa kolme viikkoa.
Moniko on oksentanut autossa ajaessaan erityisellä peuravaara-alueella 140km/h? Niinpä. Tuntuu että minusta on tullut kuolematon. Mikä olisi pahempi kohtalo kun riutua kuoliaaksi tuskissaan? Ei mikään, joten siis mikään ei voi minua satuttaa. Mikään ei ole enää kamalampi kohtalo kuin tämä. Kummallista on etten ole tippaakaan surullinen. Helpotus. Ei tarvitse enää pelätä mitään sairauksia, eihän mikään olisi pahempi...
Aloitin perjantain vieton ravitsemalla ruumistani hyvällä ruualla, sitten sielua erittäin hyvällä elokuvalla ja hieman shoppailuterapiaa päälle. Joko olisi aika kietoutua peiton sisään lukemaan hyvää uutta kirjaa, jos vaikka teekupponenkin hakeutuisi lämmittämään. Sitten vaan nukkumattia houkuttelemaan. Uusi ongelmani unettomuuteni lisäksi on, ettei kukaan enää jaksa lähettää viestejä chatteihin, joten eipä ole öisin paljoakaan tekemistä, ettei koko kämppää kääntäisi muiden riesaksi ympäri.
Elokuvasta, riisuttu mies, vielä: Taitaisi tässä sairaslomalla taas olla aika paneutua niihin keväällä ostettuihin teologian pääsykirjoihin, tai toisaalta Galenoskin kurkkii hyllystä uusien anatomian pelikorttien kanssa ;)
Mä en jaksa enää kuunnella kun tosilla menee niin hyvin. Miksi multa viedään aina kaikki onni ja nautinto? Mikä järki sitä on elää, jos ei voi tehdä niitä asioita jotka ovat tärkeitä?
Olen ulkoillut paljon. Itkenyt purjeveneiden perään. Nauttinut aurinkoisista päivistä ja tuulisista illoista. Kaakaosta hyvän ystävän kanssa. Loputtomiin jatkuvista peleistä. Salaisuuksien jakamisesta. Shoppailuterapiasta.
Nukkumatti on edelleen hieman hukassa ja mieli maassa. Tylsää. Jotenkin uskon että kyllä se siitä sitten joskus. Ei tietääkseni monikaan ole nukkumattomuuteen kuollut.
Jalasta kuulin huonoja uutisia. Elämä siis jaksaa potkia ja kovaa.
Haaste vastaanotettu. Mitä siis tapahtui syntymäpäivänäni eri vuosina:
- 1924 - Hitler pääsi pois Landsbergin vankilasta. - 1995 - NATO aloitti rauhanturvatoiminnan Bosniassa. - 1995 - American Airlinesin lento 965:n Boeing 757 törmäsi vuoreen Kolumbiassa. 160 kuollutta! - 1999 - Vermontin korkein oikeus päätti Yhdysvalloissa, että homoseksuaaliset parit ovat oikeutettuja samoihin etuihin ja turvaan kuin naimisissa olevat heteroseksuaalisetkin parit.
Syntymäpäiviä kanssani viettävät: - 1890 Jaroslav Heyrovský, tsekkiläinen vuoden 1959 Nobelin kemianpalkinnon saaja. - 1920 Väino Linna! - 1943 Sirkka-Liisa Anttila, kansanedustaja-poliitikko - 1946 Uri Geller, lusikkamies :) - 1973 Antti Kasvio, uimari
Hei sinä huppupäinen lastenystävä! Tahdon esittää sinulle syvimmät anteeksipyyntöni. Kuulin että useampi pikkuapurisi olisi lopettanut elämänsä ns. oman säkin kautta. Rauha heidän myssyilleen! Unettomuudesta johtuvassa ahdistuksessa sorruin julmiin tekoihin parjatessani sinua, sinisen auton ajajaa. Toivon kuitenkin että otat nöyrimmän anteeksipyyntöni vastaan, etkä enää ole minulle vihoissasi. Suurien asioiden vuoksi on joskus tehtävä suuria uhrauksia.
Voimmeko nyt yhteistuumin sopia, että jatkossakin ilmestyt kaapin taa heittämään minua unipulverilla pitkin silmiä? Olisin kovasti sen tarpeessa.
Aamupala pöydässä eksyin lukemaan Pirkka-lehteä. Siinä oli koko sivun ilmoitus kysymyksellä: "onko mitään mihin vanha kunnon etikka ei tehoa? - ei" Pitäisiköhän lähettää sinne sähköpostia että on: SYÖPÄ.
Tämä nukkumattomuus on kasvanut ihan omiin mittasuhteisiinsa jo. Illan alkaessa muuttua yöksi alkaa myös kamala tuska ja pelko siitä, eikö se uni sitten vapautakaan edes hetkeksi etomisesta ja huonosta olosta. Mitä jos uni ei tulekaan? Joudunko taas pyörimään peittoineni sängyssä, siirtymään olohuoneeseen katsomaan chattia, johon kukaan ei lähetä edes viestejä. Elimistö vaatii unta, silmät eivät jaksa pysyä auki, mutta vapauttavaa uneen vaipumista ei tulekaan.
Erehdyin katsomaan neloselta tulevaa sosiaalipornoa illan piristykseksi. Siinä sytostaattien runneltua syöpäpotilaan sydämen, vaihdettiin tilalle tai oikeammin auttamaan omaa sydäntä, keinosydän. Se oli sellainen mielenkiintoinen laite. Elinaikaa ilman tätä sydäntä olisi ollut vain 7-8 kuukautta. Lopputulos: puolisen vuotta sairaalassa, kolme erittäin suurta leikkausta ja niistä toipumista, paljon kipua, kärsimystä ja kyyneliä ja elinaikaa peräti kuusi kuukautta...Kannattiko?
Dokumentti nosti mieleen taas omat ajatukset hoidon hyödyllisyydestä. Mitä siitä on hyötyä, jos tuskallisella hoidolla saadaan pitkitettyä elinaikaa muutamalla viikolla-kuukaudella? Mistä sitten tietää mikä on tällaista "elämän pitkittämistä"? Siihen en osaa vastata. Yritän vain punnita kaikkia asioita mitä eteen tulee, kunnolla ja tosissani. En vaan halua kärsiä turhaan!
Mikä ukko se Nukku-Matti oikein on? Kaikki ei ole sillä miehellä
kotona. Eiväthän täyspäiset heittele toisten silmiin hiekkaa,
lastenkin! On se raakaa hommaa. Minkähänlaista unihiekkaa se käyttää?
Varmaan sellaista hienon hienoa hiekkaa johon on jauhettu unilääkettä
mukaan.
Ilmeisesti Nukku-Matilla on jonkinlainen organisoitu unihiekan tuotanto. On
oma hiekkamonttu ja laitteet, joilla sekoitetaan unihiekka. Nukku-Matilla on,
näin luulen, uskomattoman suuri apulaisverkosto. Pakkohan sillä sellainen
on olla, sillä Nukku-Matti ei ole saamieni tietojen mukaan kaikkialla läsnäoleva
henkilö. Apulaiset ovat siis tarpeen, koska vanhaherra ei voi olla kaikkialla
samaan aikaan.
Apulaisorganisaatio on pitkälti samantapainen kuin on Joulupukilla. Hänellähän
on tunnetusti tonttuja apureinaan. Nukku-Matin apurit ovatkin sitten hämärämpi
juttu. Keitä he ovat? Ovatko he eräänlaisia Clark Kenttejä,
elävät muina miehinä meidän pahaa-aavistamattomien keskellä?
Ja kun tulee oikea hetki, niin valeapuri iskee ja nakkaa hiekkaa silmiin! On jotenkin
kauheaa, kun tietää, että kuka tahansa voi olla apuri!
En ole muuten koskaan löytänyt hakuun tulleita Nukku-Matin apureiden
paikkoja mistään työvoimatoimistosta. Kyseessä täytyykin
olla siis maanalainen järjestö. Tämä seikka langettaakin synkän,
arveluttavan varjon koko organisaation ylle, jota Nukku-Matti itseoikeutetusti
johtaa.
Heillä on siten myös jonkinlainen salainen palkkausjärjestelmä.
Ja takuulla eivät maksa veroja! Verotoimistojen tiedoista ei ole löytynyt
mitään tietoja Nukku-Matin tuloista tai palkkausmenoista. Pimeänä
maksaa se sika palkat! Ja varmasti kovaa palkkaa maksaakin, onhan kyse pitkälti
yötyöstä.
Toki täytyy muistaa apurintyön raskaat varjopuolet kovan palkan vastapainona...
Ainainen ilmitulon riski, yötyö ja henkinen stressi, kun ei voi kertoa
kenellekään mitä puuhailee. Tietojeni mukaan Nukku-Matti oli vain
nauranut välinpitämättömästi, kun häneltä oli
kysytty, miten apureiden hyvinvointia voitaisiin parantaa. Nämä seikat
yhdessä aiheuttavat henkistä pahoinvointia apureiden keskuudessa.
Valitettavasti tämä paha olo purkautuu joskus karmeillakin teoilla.
Olemmehan kaikki kuulleet autonrattiin nukahtamisista, joista seuraa lähes
aina ikäviä. Ja kaikki tämä loppuunpalaneiden, rääkkääntyneiden
ja psykoottisten Nukku-Matin apureiden toimesta. Ne saattavat noin vain heitellä
viattomien kuskien päälle unihiekkaa! Edesvastuutonta!
On tietenkin kummallista, miksi apurit eivät eroa tehtävästään,
joka on niinkin kuluttavaa. Miksi? Pelotellaanko heitä kostotoimilla? Tietääkseni
julkisuuteen ei ole tullut ainuttakaan Nukku-Matin eronnutta apuria. "Paloin
Nukku-Matin hommissa loppuun, se oli hirveää!" Tällaisia otsikoita
ei ole näkynyt! Looginen johtopäätös tästä on se,
että tuosta organisaatiosta ei voi erota. Kuolema korjaa, jos yrittää!
Järkyttävää!
Millainen hirviö tämä Nukku-Matti oikein on? Ilmeisesti hänen
täytyy olla jonkinlainen diktaattori, joka pitää alaisiaan kovassa
kurissa. Muuten tuollainen suuri järjestö ei voi pysyä kasassa.
Tarvitaan joku suuri auktoriteetti, joka tuhoaa kaikki eriävät mielipiteet,
pitäen näin kaiken tiukasti omissa käsissään. Ja juuri
sellainen on Nukku-Matti.
Tämä kaikki laittaa vaan ihmettelemään, millaisen hullun
käsiin olemme unimaailmamme antaneet...ja millaista porukkaa me olemme, kun
sallimme tämän kaiken tapahtua? Kysynpähän vaan.
Prognoosi avasi silmänsä maailmaan eräänä sateisena aamupäivänä. Aika nopeasti näki että hänestä tuli nainen.. Perhe oli pikkuinen ja he eivät nähneet hätää. Koulussa hän ahkeroi kovasti, siellä häntä ihailtiin.
Jo opiskeluaikoina häntä alkoi miellyttämään aapiset, niinpä harrastukseksi tuli paperikakut.
Prognoosi kehittyi kolmannellakymmenellä varsin dorkaksi. Päähänsä hän sai punaiset hiukset, sekä raidalliset silmät. Dooriksista johdatellen hän oli suuresti imbesilli. Lempiruokaansa makkarapizzaa hän sai työskennellen emäntänä.
Prognoosi tupakoi ja käyttää nuuskaa paljon. Alkoholia hän juo oksentaakseen.
Hän sai itselleen puolison jonka kanssa ei uskaltanut mennä naimisiin.
Kävinpäs-pävimpäs tänään Kuralassa katsomassa eläintä. Menimme ystäväisen kanssa katsomaan eläimiä, mutta minun voimillani ja itseni raahaustaidoilla eläimet jäivät aika vähiin. Ja siellä haisi. Yök.
Kävin koulussa katselemassa ahkeria nuorisoasteen opiskelijoita ja jopa syöppäämässä. Tarraa en saanut, koska täti oli karannut minne lie. No tämän vuoden tarra nyt on niin ruma, että mitäpä siitä hyötyä.
....sitä paitsi olen aivan varma että olen kupsahtamaisillani. Niin maassa on mieli ollut. Tuntuu ettei kestä enää ainaista pahaa oloa, hikoilua ja tuskia. Tällaiset elikot olisi tosiaan jo lopetettu, samoin ihmiset, varsinkin Hollannissa. Ettäs tiedätte. Tuntuu että onkos sitä elämässä enää muuta sisältöä kuin syöpä (ja vähän elikot ;)).
Viikonloppuna olin vierailemassa äidin uudella asunnolla, ihanaa rivitaloelämää :) Muutenkin oli ihanan rentouttavaa.
Maanantaina sitten alkoi arki ilmoittautumalla heti aamusta jalan operointiin. Aamupäivä meni pelaillessa, telkkaria katsellessa ja lueskellessa. Yhden aikaan kuitenkin jo alkoi hieman ärrrsyttää suomalaisen perusterveydenhuollon tila (tai erikoissairaanhoidon). Nälkäkin kurni jo vatsassa, joten kippasin kola-pullollisen ja yhden Piltti-purkillisen ällöä marjahedelmäsosetta. Vasta kahden jälkeen koitti minun aikani päästä nukutettavaksi. Mutta minäpä en nukahtanut. Tädit pumppasi anesteettia (propofolia) minkä kerkesivät, mutta minä vain kettuilin. Laittoivat sitten vielä toisen kanyylin varmistukseksi.
Herääminen alkoi mukavin pikku kouristuksin, mistä lienee johtuvin. Pahoinvointi oli lievää, kipulääkettä sai riittävästi. Makoilin sitten sairaalassa pari päivää, hoitajien hellässä hoidossa. Maanantain sytotkin jäivät onneksi pois, joten huomenna vasta on kohtalon päivä.
Mieli maassa ja pahoinvointia. Yksin istuksin kotona ja mietin omaa elämääni, eteen ja taaksepäin. Kävimme tänään ystäväisen kanssa katsomassa hänelle pianoa, se oli mukavaa. Mä vaan haahuilin ympäri kauppaa ja kysyin joko saan ostaa itselleni "opettele soittamaan kuvionuoteista"-kirjan. En siis osaa ollenkaan soittaa pianoa. Klarinettia ja kitaraa vain. Äiti laittoi 4v muskariin ja pianoa soittamaan, onnistuin vain tuhoamaan triangelin ja penaali-soittimen, kaatamaan kaverit ja laulamaan epävireisesti. Kymmen vuotta ne minua konservatoriossa pitivät, teoriassa, musiikinhistoriassa, säveltapailussa, kuorossa, soittotunneilla, kunnes häippäsin muihin harrastuksiin. Äidin kanssa joskus laskettiin mitä olen harrastanut vähintään 6kk:
Edelleen sitä vaan on mieli maassa ja jatkuvasti väsyttää. Veriarvojen huononnuttua on alkanut myös pyörryttää lähes jatkuvasti. Hikoilen kuin pieni eläin jne. En jaksa tehdä mitään ja jatkuvasti kuvottaa. Nälkä olisi mutta kaikki oksettavat. Urgh!
Eilen olin taiteidenyössä ja siellä oli todella mukanaa. Inhotti vaan istuksia pyörätuolissa, mutten kuitenkaan olisi jaksanut kävelläkään.
Nukkumatti on edelleen hukassa, ärrrsyttäväistä. Mutta lääkkeisiin en vielä sorru. Kai.
Yritä tässä sitten suunnitella tulevaisuuttasi, kun hyvä kun tietää elämästään päivän eteenpäin. Kamalaa tuskastusta opiskeluiden ja töiden kanssa. Pitäisi tietää missä sitä on ensi keväänä ja onko edes. Kuka on vastuussa, jos kuolla kupsahdankin kesken opiskelujen. Mitä iloa siitä sitten on? Tai illalla teen läksyt ja yöllä painun manan majoille? Kuka siitä on vastuussa, minä vain kysyn!
Six feet under kyllä varmasti harmittaa joka ikinen turha koulussa vietetty tunti tai tenttiin pänttäys, kun jostain kumman syystä ammatin sijasta valmistuin madonruuaksi.
Kannattaako sitä enää sitten edes opiskella mitään, kun varmuutta sen hyödyllisyydestä tulevaisuudessa ei ole. Tai no ehkä jotain kivaa tai hyödyllistä (onkologiaa, hematologiaa, sytologiaa)...
No haudatkaa minut edes peppu pystyssä, niin saatte oivan pyörätelineen!
Kotona nukkuminen ja oman kohtalon miettiminen otti niin päähän että päätin lähteä ystäväiseni kanssa elokuviin. Elokuva oli hyvä, mielikin piristyi. Kahvilla innostuin tosin juomaan hieman liian monta hedelmähärdelliä ja olo ei ollutkaan enää niin hyvä. Hyvin mielin sain kuitenkin painua sänkyyn miettimään kiristäviä tikkejä ja kaaaameaa kutinaa. Uni tuli jossain vaiheessa onneksi helpottamaan tuskaisuutta. Tällä hetkellä koti tuntuu kaameimmalta paikalta :/
Eilen olin juhlatuulella koko päivän! Syötiin mansikkakakkua (minä tein!) ja pölistiin niin että kämppä raikasi. Hauskaa. Iloista. Mukavaa.
Töitä enää huominen päivä ja sitten perjantaina suuntaan nokkani kohti Ikaalisia ja uusi seikkailuja! Ikaalisissa on nimittäin joku ikäänkuin sopeutumisvalmennuskurssi, pääasiassa aion tosin uida ja lillua, syödä hyvää ruokaa ja juoruta :) Olenkin odottanut tätä viikonloppua siitä saakka kun menin töihin. Ajattelin sitä palkintona kovasta uurastamisesta töissä. Nyt se sai suurempia merkityksiä, kun maanantaina on tiedossa kunnon sairaalapäivä. Todennäköisesti myös tiistaina ja torstainakin. Mutta se on vasta ensi viikon murhe.
En tiedä onko se tuo anemia, joka tekee olon vaikeaksi. En muista asioita, koko ajan väsyttää (muttei nukuta) ja jotenkin vaan tuskastuttaa tilanne. Enää iltaisin en kaadu sänkyyn vaan jään pyörimään pahaa oloani ja harmistustani peiton alle. Iltatuska on siis taas palannut. Asiat pyörivät päässä eikä osaa rauhoittua. Missään ei ole hyvä. Toki asiaan liittyy kovat luukivut, pahoinvointi, päänsärky ja nyt tämä rinnan kipu. Ihan oikeasti missään asennossa ei ole hyvä. Tilannetta ei helpota kuumuus ja voimakas hikoilu. Tottakai stressaan työjuttuja, tutkimuksia sairaalassa ja uusia lääkekokeiluja. Paljon on asiaa pienessä päässä, niin kuin moneen asiaan aina sanonkin -menee pieni pää ihan sekaisin-.
Tänään töihin mennessä oli jo luettavissa eilisen luuydinnäytteen tulokset. Pitkä oli sepustus, paljoa en ymmärtänyt ja todennäköisesti arvauksenikin menevät metsään. Tuskaa.
Nyt olen rauhoittumassa Porissa, katsotaan nyt tuleeko tästä mitään :(
Neljä henkilöä loukkaantui lievästi matkailu- ja henkilöauton kolarissa Somerontien ja ykköstien risteyksessä Nummi-Pusulassa. Onnettomuus tapahtui hieman kello kahden jälkeen iltapäivällä. Autoissa oli neljä aikuista ja kaksi lasta. Loukkaantuneet kuljetettiin tarkastettaviksi Nummelan terveysasemalle.
Viikonloppu tosiaan meni mukavissa tunnelmissa. Perjantaina ravintolassa sujui mukavasti. Vältin kaikkia kirveleviä ruokia ja yllättävän vähillä vammoilla selvisin siitä. Elokuvan parissa kului ilta rauhallisesti. Lauantaina oli vuorossa taas shoppailuterapiaa hyvässä seurassa :) Paljon tarttui tavaraa mukaan. Tuli ravittua niin kroppaa kuin mieltäkin. Ilta teen parissa vielä jutustelua.
Sunnuntaina suuntasimme siis matkamme korkeasaareen. Iltapäivällä televisiota katsellessa yhtäkkiä iski tällainen suunnitelma päähän ja niin sitä sitten vaan mentiin! Matkalla pysähdyimme auttamaan kolarissa, missä ei onneksi ihmisvahinkoja tullut. Autot sitäkin liiskemmaksi! Suunnistusta Helsingin keskustassa ja mäkiä mäkien perään. Mukavaa oli.
Limakalvot huutavat hoosiannaa. Tänään käväisinkin ostamassa apteekin tyhjäksi kaikista mahdollisista suunhoitotuotteista (kiitos avuliaan tekstiviestikonsultaatiolääkärini ;)). Verikokeissa myös poikkesin kaikessa tohinassani, kun se viereisessä kopissa sijaitsee. Eipä ollut kaunista katseltavaa lab-tulokset ja ensi viikolla joudun näillä näkymin luistamaan töistäni, sillä kutsu kävi sairaalaan- ja myönnettäköön että aika tiukkaan sävyyn.
Illalla ohjelmassa erittäin hyvässä seurassa nautiskelua ja lepäilyä!
Suu on edelleen kovin kovin kipeä. Hyvin olen kuitenkin saanut syötyä. Onneksi. Vatsa jaksaa edelleen vaivata. Muutenkin edelleen olo on hieman hutera, helposti vaan loppuvat voimat. Huomenna kuitenkin töihin olisi tarkoitus suunnata. Toivotaan että menee hyvin, kaikesta huolimatta!
Iltasella innostuin vielä leipomaan pellillisen mokkapaloja. Hyvältä ne vaan maistuivat kun muutaman haukun söin. Tomaatti on himotuksen kohde, mutta suu on asiasta hippasen eri mieltä..
Eilen kävin kuin kävinkin kirjastosta. Paljon tuli omaelämänkertoja lainattua, ja tietysti ystävästäni, ikuisesta oikeustieteen opiskelijasta Vareksen Jussista kertovia kirjoja. Ilta meni lueskellessa, lepäillessä ja kiukutellessa.
Olen alkanut pelätä yksin kotona olemista. Pelko on kamala tunne, ja se syö ihmistä. On vaikea toimia, kun pelottaa. Mitä jos tapahtuu jotain? Löydetäänkö minut sitten verokarhun vainuttua maksamattomia laskuja (toki tämä vaatisi asuinkumppanin piiiitkää lomaa...) tai hajun perusteella.. örms.
Äsken sain kamalan nenäverenvuodon. Tuli sitten päällystettyä koko vessa, eteinen seinineen ja myös toki eteisen matto verellä. Siinä sitten sai miettiä kuinka helppoa ihmisen tappaminen on, mutta kuinka vaikeaa on päästä verestä eroon. Se julmuri kun hyytyy köntiksi ja tukkii viemärit. Haju myös on niin kuvottava, että sen kanssa olisi vaikea elää. Veren pesemisestä matosta minulle tuskin tulee kokemusta, sillä se matto on tainnut kohdata loppunsa syöpäsairaan avustuksella.
Mutta itse aiheeseen: pelkoon. Pelkoja on monenlaisia. Käärmeen pelkoa, koirapelkoa, pelkoa sairaudesta, kokonaisvaltaista ulkoilman tai vaikkapa veden pelkoa. Yksi asia kuitenkin näille on yhteistä: invalidisointi. On jännää kuinka paljon pelko vaikuttaa normaaliin elämään. Toki joissain tilanteissa se on hyväkin, niin sanottu terve suojeluvaisto (pääkallo pullon kyljessä ei voi tarkoittaa hyvää..)
Joka päivä yksi vanhus tekee itsemurhan ja miksi? Yksinäisyys syö.
Illalla tyytyväisenä nukkumaan mennessäni yhtäkkiä sairas jalkani alkoi krampata. Kierin pitkin sänkyä ja huusin. Kunnes. Kunnes toinenkin alkoi krampata. Aloitin hakkaamaan päätäni nurkkaan, joka helpottikin kipua hieman.. Jalat jaksoivat krampata kunnes olin aivan liikkumatta ja kiskoin kitusiini pilleriä toisen perään (magnesiumia, kaliumia, natriumia, parasetamolia, kodeiinia ;)) Auts!
Töissä kiire päivä. Paljon kaikkea kummallista: mm. eläinlääkärityttönen toi verinäytteen elukasta, yksi mies soitti että mitä hän tekee kun mökin rannassa on kuollut hylje (no älä ainakaan tänne tuo..) eräs mies taas oli huolissaan kun hänestä puhutaan pahaa kaupungilla! Koiran raatelema käsivarsi tuli hoidettua ja eräs nainen joka ei muistanut kuka oli.
Työt ovat jatkuneet tasaiseen tahtiinsa. Maanantaina lojuskelin kotosalla ja nautin omenapiirakasta. Illalla elokuvia ja muka aikaisin nukkumaan. Eilen käväisin uimarannalla, mutta hiekkaa meni nenään, aurinko paistoi silmään, minua pommitettiin frisbeellä, pohja oli mutainen ja minulla oli kuuma. Kaikesta tästä ilahtuneena myös ihottuma lehahti kattamaan jo kaulan, rintakehän ja kummatkin käteni. Mukavaa.
Uutta sytostattia olen syönyt sunnuntaista. Ripuli alkoi taas vaivata, mutta toivotaan että vain hetkellisesti. Väsymys jatkuu. Samoin inhottava hikoilu. Nykyään menee lääkkeitä kuin vanhuksella. Karua.
Töissä taas huomaa kuinka huono pulju tuo Yliopistollinen sairaala on. Yksi uusi syöpäpotilas sai ajan yli 2 kk päähän, vaikka taudin agressiivisuudesta ei ole mitään tietoa!!
Täällä sitä ollaan taas oltu hieman mieli maassa. Eilen kävin kahvittelemassa Ketun kanssa, ja se jos jokin piristi mieltä :) Hieman vielä videon katselua hyvässä seurassa ja ansaituille unille. Niin siinä vaan kävi, että kun huone oli imuroitu ja lakanat vaihdettu, en osannutkaan nukkua... Toivottavasti sitten ensi yönä.
Tänään on töissä ollut rauhallista. Ainut toimenpide oli kun olin syömässä. Eilen kylläkin senkin edestä puuhaa.
Soittelin tänään hematologillekin ja muutamme taas kerran lääkitystäni. Siis tätä kotona otettavaa. Katsotaan nyt millaisia sivuvaikutuksia tiedossa.
Otetaan viisi aminohappoa, jotka tarttuvat vain syöpäkudoksen verisuonten pintaan mutta eivät sitoudu mihinkään normaaliin suoneen ja jotka endoteelisolu sitten ottaa sisäänsä. Valitaan toiset 14 aminohappoa, jotka hajottavat mitokondrioiden mutta eivät solun pinnan kalvoja ja johtavat siten solun ohjelmoituneeseen kuolemaan (apoptoosiin) vain jouduttuaan solun sisään. Liitetään nämä kaksi yhteen aminohapposillalla. Ennustetaan, että yhdiste hakeutuu spesifisesti syöpäkudokseen osoitelappuosallaan, kulkeutuu endoteelin sisään, tappaa sen proapoptoottisella osallaan ja näivettää syövän ravinnon puutteeseen. Annetaan synteettistä yhdistettä hiirelle, johon on istutettu ihmisen rintasyöpälinja, ja mitataan vaste.
Hoidetuilla hiirillä tuumorin koko oli vain kymmenesosa verrattuna satunnaista vertailupeptidiä saaneisiin kohtalotovereihinsa. Sekä alkuperäinen tuumori että etäpesäkkeet hävisivät apoptoottisen kuoleman kautta. Mikä parasta–hoidetut hiiret elivät huomattavasti pitempään kuin lumeryhmän eläimet.
Tämä ei ole tieteistarina vaan täyttä totta kalifornialaisessa syöpätutkimuskeskuksessa (Nature Med 1999;5:1032). Käytetyt peptidit eivät aiheuttaneet immunisoitumista eivätkä havaittavia sivuvaikutuksia. Näistä syöväntappajapeptideistä tavanomaiset solunsalpaajat, endostatiinit ja muut uudet hoitomuodot voivat saada varteenotettavan kilpailijan, jonka osoitelappu- ja tappo-osia pystytään teoriassa helposti muokkaamaan jokaisen henkilökohtaisiin mieltymyksiin sopiviksi. -MS
Aamu alkoi hyvin myöhästymällä töistä. Avaimet meinasivat jäädä kotiin, tie oli liukkaampi kuin koskaan ja meinasin nukahtaa koko matkan. Sen siitä saa, kun eilinenkin ilta tuli vain riekuttua ylhäällä, vaikka olisi pitänyt nukkua! Toisaalta ilta oli sen arvoinen :)
Kävin eilen tutustumassa suomalaiseen tehokkaaseen ja hyvään julkiseen perusterveydenhuoltoon. R oli todella huonossa kunnossa ja kipeä. Ensin ei meinattu päästää, kun R ei osannut tarpeeksi rutista oloaan ja sitten kun pääsi lääkäriin, ei lääkäri katsonut otsaonteloita, korvia, kurkkua eikä kuunnellut keuhkoja. Potilas valittaa yskää, kurkkukipua ja voimakasta painontunnetta otsassa ja poskissa, lämpöilyä. Mutta mitäpä sitä turhaan tutkimaan. Kipeänä hän on tosin ollut jo yli viikon ja silmätkin muurautuneet umpeen. Hyvä Suomi!
Hitsi, olisi pitänyt ostaa karkkia töihin. Kamala karkkinälkä, tai no joo, myös nälkä. Lounaaseen on vielä vaikka kuinka aikaa. Toisaalta kohta tulee lääke-esittelijä ja ne tuo aina kakkua :)
Juhannus sujui mukavissa tunnelmissa, suuressa tunnelmallisessa mökissä. Ihmisiä oli eri puolilta suomea, joten juttua riitti. Päätin siis kokeilla sairauteni hoitoon nauruterapiaan ja kyllä se tehosikin! Mieli virkistyi kummasti, kun nauroi vatsalihakset krampaten pitin lattioita :)
On se kumma miten ajan saa kulumaan hyvässä seurassa ilman televisiota, radiota taikka tietokonetta. Ensimmäisenä iltana paneuduimme peliin nimeltä Tohtori Terapia. Aiheeseen liittyvässä pelissä oli tarkoituksena terapoida kavereita erinäköisissä elämään liittyvissä vaiheissa ja kriiseissä: lapsuus, eläkeikä, nuoruus, kosmos, syntymäkriisi, murkkuikä jne. Ja terapoitavaahan riitti. Osa kysymyksistä pohjautui mitä kummallisimpiin tutkimuksiin, esim. kummat hymyilevät enemmän poika- vai tyttövauvat tai onko ilkivallantekijöillä keskimääräistä huonompi vai parempi näkö. Toinen puoli kysymyksistä taas oli itsetuntemuksen ja toisten kuvitelmien sinun itsetuntemuksestasi yhdistämistä esim. kuinka ilmaiset omasta mielestäsi tunteitasi ilmeillä asteikolla 1-10 tai mitä soitinta mielestäsi edustat. Paras kysymys kyllä oli, että kuka porukasta sopisi parhaiten nudistileirille! Ryhmäterapiassa sitten taas pohdittiin yhdessä, että mites ne asiat taas menivätkään.
Perjantaipäivällä matkailimme kyliä ja kaupunkeja tutkaillen, torille käyden ja maistellen mm. tyrnijäätelöä ja katkussorbettia. Päiväruokaa valmistimme metsähallituksen laavulla: grillattuja maisseja, kokonaisen paistettua lihaa, kärpässieniä (tai jotain metsästä löytynyttä), salaattia, tomaattia. Osa porukasta kävi tutustumassa johonkin ihmeen kummalliseen muistomerkkiin ja toki vauva-kärmekseen...
Illalla sitten pelailua Rappakaljan merkeissä. Niin sitä vaan keksittiin elokuvien selosteita, lyhennyksien tarkoituksia, ihmisten ansioita, lakeja ja uusia sanoja. Hauskuutta riitti, kun esimerksiksi Tommi Kotkavainio oli tullut tunnetuksi (?) 14 varpaan ja 12 sormen omistajana tai sitten enduristina, nyrkkeilijänä, ornitologina ja perniöläisenä etanafarmarina!
Lauantaina sitten Amarillon herkkuja ja jutustelua, maisemien katsomista mm. kraaterikylään tutustumista. Illalla unia maittaa ja huomenna on taas uusi päivä täynnä seikkailuja :)
Juhannusmielellä, vesikielellä! Töistä häippään jo 1,5 tunnin kuluttua. Ajomatkaa riittää, mutta onneksi on useampi ajaja :)
Olen kyllä niin innolla odottanut juhannusta että toivon että se menee putkeen! Ainakin mukava porukka, ja kuntokin itsellä lääkkeiden avulla parempi. Paljonhan se vaikuttaa että mielikin on virkeä.
Tänään on töissä ollut toimintaa ja tohinaa. Saanut kaikenlaista puuhata, mm. repiä kynsiä jne. (vanhoja kidutuskeinoja). Huomasin myös maailman olevan pieni, kun aktiivilukijani kettu oli tehnyt itseään muuallakin tunnetuksia :)
Olen kamalan kiukkuinen ja vihainen. Kaikesta ja kaikille. Jotenkin vaan on kuuma ja huono olo, oksettaa, päähän sattuu, hikoiluttaa. Pinna on kireällä. Älähdinpä tänään eräälle potilaallekin, onneksi en pahasti...
Harmittaa myös kun pelkään pärjäänkö enää töissä. Antibiootti-kuuri jatkuu ja merkantopuriinia kait jatkan. Jälkimmäinen siis sytostaattia p
Milla keuhkot. 
Daniel sydämen
Westietä
Affenpinseriä 
Amerikancockerspanielia
: 
Ihana taulu pääsee heti seinälle!
Tarroja, materiaalia ja ihania kortteja!
Kaulahuivi kaulassa.
... ja uuden lipaston päällä :)
oli aivan upea! Sain siitä voimia ja piristystä taas seuraavaan päivään ja aamuvuoroon :) Kotona olin vasta kahdentoista maissa. Silti aamulla heräsin iloisena.
Haastan kaikki blogiani lukevat tekemään tilkkuja!
